Kylläpäs se aika vierähtää nopeasti. Tämän viikon lopulla on jo puolivälin leiri enkä kyllä ole kovin innostunut asiasta mutta kaipa siitä ihan kivaa tulee.
Sain tuossa lukijaltani sähköpostia, että kovin negatiivista on ja miksi oikein olen täällä? Täytyy nyt mainita että negatiivisuus johtuu täysin vastaanottavan organisaation toiminnasta (=toimimattomuudesta). Se, että olen nyt ollut kuukauden hotellilla on tietysti oma asiansa, mutta ainakin he kustantavat tämän.
Edellinen isäntäperheenikin oli muuten ihan ok, olisin sielä voinut ehkä ollakin mutta kotiapulainen ei halunnut minua sinne, kuten ei halunnut sitä edellistäkään vapaaehtoista. Keskustelin tämän vapaaehtoisen kanssa ja tulimme siihen tulokseen, että syy on tosiaan tässä kodinhoitajana toimineessa mammaraisessa joka yhtäkkiä alkoi kohdella meitä kuin sikoja. Tietenkään haastattelutilanteessa ei tälläiset asiat tule ilmi, joten täysin ei voi syyttää järjestöäkään, toisaalta jos jo yksi lähti perheestä miksi sinne laitetaan toinen?
Korean ICYE ei minusta sen kummemmin välitä, itseasiassa en ole nähnyt sitä järjestön työntekijää sen jälkeen kuin kävin kopioimassa lääkärilaskuni hänen toimistollaan. Onneksi työpaikkani henkilökunta sentään kyselee miten menee ja yrittää ettiä isäntäperhettä minulle.
Niin kuin edellisessä postauksessa mainitsin, vihaan ja rakastan tätä maata. Täällä on paljon hyvää jota kaipaan suomessa, mutta silti haluan elää täällä ja tehdä töitä. Tämän blogin tarkoitus kun oli kertoa vapaaehtoistyöstäni, eikä muusta elämästä niin tottakai negatiivisuus tulee ensimmäiseksi esille kun järjestö ei kerran hoida asioitaan. Eikä kyllä töitäkään ole, niin turhautuneisuus vaan kasvaa kun samat otsikot lukee uutisista 50 kertaa päivässä.
Valokuvia en taas ole jaksanut ottaa joten uusia ei ole. Retuutan itseni joku kaunis ilta joelle ja jollekin mäennyppylälle ottamaan iltakuvia. En tosin tänään kun sataa mutta ehkä lauantaina tai sunnuntaina.
