Itsekästä porukkaa

Päivitän näin tien päältä tai oikeastaan toimistolta. Bussi matkalla kotoa metroasemalle näin onnettomuuspaikan. Joku oli ajanut päin kaidetta aika pahan näköisesti ja auto oli katollaan. Mieshenkilö yritti itse ulos pelkääjänpuolen takaovesta (muut oli rytyssä). Ja mitä paikalliset tekee? Kaikki istuivat omissa autoissaan katsoen ja odottaen koska pääsisi ajamaan ohi. Ketään ei ollut ulkona kysymässä ulos kaivautuvalta mieheltä mitä tapahtui ja tarvitseeko hän apua. Ketään ei katsonut oliko tämä mies kenties vain kanssamatkustaja ja kuski puristuksissa, ehkä kuolemassa toisella puolella autoa.

Vaikka suomessakin ollaan minä itse, onnettomuuden sattuessa sentään autetaan kunnes ambulanssi ja poliisi saapuvat paikalle. Toivottavasti tämä tilanne vain näytti pahalta ja ketään ei loukkaantunut pahasti. Jos olisin voinut niin olisin hypännyt bussista ulos auttamaan mutten päässyt mihinkään.

Tästä onkin hyvä sitten aloittaa uusi työpäivä jossa ei taaskaan ole mitään sisältöä.

Vapaaehtoistöiden puutteesta, isäntäperhettömyydestä ja tulipaloista

Suomalainen ystäväni poikkesi Soulissa matkalla Pekingiin ja tästä syystä en ole ehtinyt päivittämään blogiani läheskään yhtä usein kuin olisin halunnut. Nyttenkin päivittäminen onnistuu, koska olen kuumeisena hotellilla.

Vapaaehtoistöistäni jonkin verran. Nyt on siis ensimmäinen viikko ohi ja oikeastaan olen kääntänyt jo esitteen ja käyntikortit eli muuta työtä ei minulla nyt ole. Koska ketään ei toimistolla puhu pahemmin englantia eivätkä he kiireiltään ehdi minua auttamaan, istun läppärin edessä lueskellen sarjakuvia. Turhauttavaa, mutta eipä siinä muutakaan voi. Ymmärrän, että heillä on kiire, kadonneita lapsia on paljon ja halu auttaa heitä kaikkia jättää hyvin pienen ajan muulle työpäivän aikana. Toivottavasti nyt keksin jotain muuta kun tämä alkaa jo tympimään.

Työpaikka on tosiaan Soul Stationin läheisyydessä, eli aivan Soulin keskustassa, mutta alue on ränsistynyt. Tässä muutama kuva työmatkaltani

jyrkkä mäkikö? 

Olen nyt siis kuukauden verran ollut hotellilla, viimeisetkin vapaahtoiset saivat isäntäperheen 13.2. ja läksivät sinne. Tosin, ei tämä haittaa kun tuo suomalainen ystäväni on ollut täällä mutta silti. Nyt toinen vapaaehtoinen oli potkittu pois perheestään ja asuu täällä mun kanssa. Olivat kuulemma kohdelleet häntä huonosti vaikka näin isäntäperheen viestit ettei tämä kyseinen henkilökään viittinyt aikaa heidän kanssaan viettää vaan koneella omassa huoneessaan ollut.

Perjantaina mun pitäis kuulemma päästä isäntäperheeseen vihdoin ja viimein. Kolme tyttöä, isä vuokra-auto alalla.. muuten jees mutta asuvat kaukana Incheonissa. Enempää en vielä tästä tiedä joten ensi viikolla sitten päivitystä siitä. Vanhin tytöistä on samanikäinen, joten ainakin ystävä siitä saadaan :D Ja autot, oli ne sitten uusia tai vanhoja on aina hyvä juttu. Ehkä tämäkin "isä" sitten on kiinnostunut niistä. Voi olla että saan jopa vaihtaa öljyjä ja renkaita! Pliis

Ja tuo tulipalo tosiaan... Ihan vaan siksi mainitsen sen että tapahtui hotellin vieressä ja 9 rakennusta paloi poroksi. Sunnuntai iltana päivällisikaan vanha ravintola (ei avoinna) räjähti useampaan kertaan ja sytytti palon. Alue on kohdassa jossa on paljon pieniä kujia, joten paloautojen oli vaikea päästä lähelle. 9 taloa, 19 liikettä/ravintolaa paloi maantasalle. 7 ihmistä vietiin sairaalaan savun hengittämisen vuoksi, mutta kukaan ei kuollut tai loukkaantunut pahasti. Itse vietin ystäväni kanssa yön toisessa hotellissa vaikka sanoivat että täällä voi hyvin olla yötä. Jos hotellissa on sisällä savua, mistä lähtien on OK nukkua siellä?!

Tässä uutiskuvia palosta ja sen tekemistä tuhoista. Tuossa tuho kuvassa oleva YMCA on muuten hotellini

Ja muistakaa katsoa myös kuvia kuvablogistani http://neitoperhonen.kuvat.fi !!! Paljon uusia kuvia nähtävissä

Tässä niitä videoita mitä lupailin aiemmassa postauksessa

Musiikkia

Miekka tanssia

Miekkataitoja

Ensimmäiset työpäivät

No niin, työtkin pääsivät alkuun tällä viikolla. Tosin vain torstai ja perjantai, mutta parempi sekin kuin ei mikään. Kiinalainen uusi vuosi sekoittaa Korean tänä viikonloppuna ja ensi viikolla onkin varmaan aimo annos historiaa päivityksessäni.

Työpaikka yllätti aika suuresti. Koska verkkosivujen perusteella ei itse paikasta saanut mitään käsitystä, ajattelin että se on jotenkin samanlainen kuin meillä Suomessa toimivat lasten ja nuorten turvakodit. Siisti, keskellä kaupunkia ja sen kokoinen että sinne mahtuu useampikin turvaa ja apua tarvitseva nuori. Noh, toimisto ja itse rakennus on ihan Soulin keskustassa mutta nuo muut osat eivät sitten täsmääkään. Seinistä irtoilevat tapetit ja maali rappistuu. Ovissa on isoja kolhuja (poikien puolella) ja muutenkin paikka sijaitsee slummin näköisellä alueella jossa taloja ei ole hoidettu ja graffitit peittävät useamman ikkunan/oven. Graffitit ovat ainakin osin kiinteistövälittäjien tekemiä mutta silti.

Tässä kuva toimistosta. Siihen se melkein mahtuukin. Eli omaa työpöytää tai konetta minulla ei ole. Luultavasti sellainen järjestyy parin kuukauden päästä kun osa porukasta rantautuu muihin toimipisteisiin lämpimämmän sään avulla. Yksi työkaveri näytti tilastoja ja viime vuonna tämä yhdistys oli auttanut yli tuhatta kotoa karannutta tai apua tarvitsevaa nuorta.

Minulle kerrottiin että työni on suht helppoa. Pese nuosten pyykit, tarjoa niille ruoka jos pyytävät (3xpäivä), ole heidän kanssaan jos huvittaa ja käännä esitteet/verkkosivut englanniksi. Juu... voitte ihan itse katsoa täältä heidän kotisivujaan. Sieltä löytyy myös työntekijöiden kuvat jos jotakin kiinnostaa.

Torstaina aloitin heti aamulla esitteen kääntämisen koska ei ollut muutakaan tekemistä. Esite näyttääpi tältä

Syystä tai toisesta tuo toinen kuva ilmestyy vääriinpäin enkä saa sitä käännettyä. Pahoittelut.

Esite on kaksi puolinen ja sisältää lakitekstiä. Ehkä hivenen hankala tapaus mutta ainakin aikaa kuluu tämän parissa. Ja onneksi, lasten oikeuksista löytyy ihan virallinen englanninkielinen säädös YK:ltä, joten sieltä vaan suoraan ottamaan ne kohdat :D

Yhden suojaa tarvitsevan nuoren näin näinä kahtena päivänä. Hänkin sai yhteyden ystäväänsä ja he ottivat toimistosta myös tähän kontaktin, joten tämä tyttö lähti muutaman tunnin jälkeen pois. Pojista minulle sanottiin että ehkä on parempi jättää heidät rauhaan kun kotoa karanneet ovat usein myös väkivaltaisia. En tiedä olisivatko ulkomaalaista kohtaan, mutta silti taidan jättää heidät rauhaan.

Työkaverit ovat hiljaisia, eivät pajon puhua pukahda mutta se on ymmärrettävää. Yhtäkkiä joukkoon tupsahtaa joku ulkomaalainen, jolle pitäisi keksiä töitä ja kommunikointi ei aina onnistu. Kyllä se siitä paranee, luulen että kaikki odottelivat jo uuden vuoden lomiaankin. Tuntuvat mukavilta ihmisiltä kuitenkin, osa yrittää keskustella ja lounaan syömme aina yhdessä. Uskon että hyvä tästä tulee kunhan aikaa vierähtää.

Nyt vetäydyn minäkin Uuden Vuoden viettoon ja myöhemmin kunhan videot ovat ladatteen youtubeen, saatte esimakua traditionaalista taisteluista ja musikiista. Kuvasin Namsan puistossa heitä mutta kiireiden vuoksi en videoita aiemmin nettiin saanut.

Muistuttelen vielä katsomaan myös noi sivupalkin linkit valokuvista sekä englanninkielinen blogi muusta kuin vapaaehtoistyöstä Koreassa!

Hahahahahahahahaha

Tämä on todella random päivitys mutta mun on pakko kertoa tästä myös täällä. Viikon sisällä mua on haastateltu kolme kertaa tv:seen tai johonkin muuhun. Viimeinen kerta oli eilen akvaariossa. Siellä on sellanen  automaatiolinja jossa seisot ja se vie läpi ison kalatankin jossa on haita ja rauskuja yms. Seisoin siinä ihan hiljaa katellen kaloja muiden vapaaehtoisten kanssa kunnes joku tuppaa siihen viereen ja työntää kameran naamaan kiinni. Eka kysymys oli 'do you speak Korean?' ja kun vastasin että kyllä mä jonkin verran puhun ni sitten alko kysymysten sarja jotka menivät suurinpiirtein näin. "Mistä olet kotoisin?" "Mitä pidät tästä akvaariosta?" "Mikä on mielestäsi paras osa akvaariota?" "Onko Suomessa akvaarioita?" ...

Juu, että näin. Lauantain haastattelu meni johonkin National Geographyn tekemään kpop-dokumenttiin. En tiedä koska tulee ulos, enkä edes halua tietää. Onneksi laitoin sentään kunnolla meikkiä keikalle ettei oo ihan räjähtäneenä siinä mukana.

Tästä lähtien siis aina meikit naamassa kun kerran kamerat näyttävät löytävän minut minne tahansa menenkin. :/ Näköjään musta tulee joku julkkis täällä

Orientaatio leiri ja viikko...

Juu, mitäs tästäkin sitten sanoisi. Ei nyt itselleni ollut mitenkään elämyksellinen, mutta täytyy kiittää ICYE:n projektivastaavaa Mr. Kimiä vapaudestani. Olen ainoa joka saa lähteä kaupunkikierroksilta ja skipata sieltä sun täältä ohjelmaa, mutta sillä ehdolla että käyn kielikurssilla. Kielikurssilla kaikki oli eri tasoissa kielen kanssa, joten ongelmana oli enintäänkin sen järjestäminen. Nyt mentiin niiden johdolla jotka eivät osaa mitään.

Tänään kielikurssin päätteeksi mentiin ostamaan puhelimet. Olisin halunnut Galaxy II:n mutta käytettynäkin tuo oli 200.000 wonia (noin 170e) joten en sitten ostanut sitä. Päädyin Galaxy I:n 80.000 wonilla sekä 20.000 käyttörahaa. Huomenna kokeilen toimiiko se metrossa, jollei niin sitten pitää parin viikon päästä käydä tekemässä kunnon vuoden sopimus johon kuuluu täysiaikainen wifi/3G. Ilman sitä en pärjää.

Käytiin amerikkalaisten, tanskalaisen ja hondurasilaisen kanssa juhlistamassa orientaation päätöstä läheisessä kanaravintolassa. Ensi viikolla alkavat työt ja osa muuttaa pois hotellista. Jotenkin olen jo tottunut että nämä ihmiset ovat ympärilläni mutta kaipa heitäkin jossain vaiheessa tulen näkemään uudestaan.