Kysymyksiä saa lähettää

Haluaisin tuoda tähän blogiin enemmänkin sisältöä kulttuurista ja sen kohtaamisesta, mutta se ei yksinkertaisesti onnistu ilman teidän lukijoiden apua.

Olen niin tottunut tähän kulttuuriin ja Souliin etten enää erota mikä on erilaista ja ihmeellistä. Edes ensimmäistä kertaa tullessani maahan en kiinnittänyt huomiota kulttuurieroihin, koska paikka tuntui niin kotoisalta.

Eli nyt pyydänkin teitä jättämään kysymyksiä kommenteissa jotta voin niiden pohjalta vastata. Jollei sinulla ole blogger tiliä tai et halua sellaista tätä varten tehdä, voit laittaa kysymyksiä osoitteeseen xneitoperhonen (at) gmail.

Voit laittaa myös valokuva pyyntöjä ja yritän parhaimpani mukaan myös niitä ottaa ja laittaa esille.

Huomioita pukeutumiskulttuurista

Soulissa on ihan yhtä kylmä kuin koto-Suomessa, mutta paikallisten pukeutuminen on toista luokkaa. Piti ihan mielenkiinnosta nyt blogata nämä ylös. Valitettavasti ei ole kuvia laittaa mukaan kun en oikein pidä kohteliaana sitä että kaduilla kuvailen toisia.

Ihan yleisesti voi sanoa, että koreassa välitetään ulkonäöstä noin tuhat kertaa enemmän kuin suomessa. Vaatteet näyttävät kalliilta vaikka olisivat halpoja ja niihin panostetaan. On tärkeää omistaa ainakin muutama merkkivaate, jota sitten voidaan työkavereille tai ystäville näytellä.

Takki auki 
Alkuvuodesta kun tulin oli parhaimmillaan pakkasta -10 astetta, jolloin jokainen kääriytyy lämpimään takkiin ja pitkiin kalsareihin housujen alle. Tai näin oletin, eipä täällä. On kyllä hieno ja kallis North Facen toppatakki mutta se on auki (siis hä?) ja jalassa sukkikset ja minishortsit/hame.

Hame
Jos pidät hametta niin on sen loputtava polvien korkeudelle, mielellään yläpuolelle ja paljon. Yleisin pituus jota näkee on reiden puoleen väliin, tosin on niitä lyhyempiäkin nähty. Liehuva tai piukka, ei sillä väliä kunhan loppuu puoleen reiteen.

Korkokengät
Toisin kuin ehkä kuvitellaan, käyttävät korealaiset myös paljon matalia kenkiä, mutta jos on korkokengät jalassa niin mitä kapeampi korko (stiletto) ja korkeampi sitä parempi. Korkoja löytyy ihan parista sentistä 15cm, joten valinnan varaa löytyy. Työssäkäyvät valitsevat yleensä muodolliset 5cm korot, koska samoja kenkiä käytetään työpaikalla ja opiskelijat ottavat sitten nämä 15cm. Allekirjoittanutkin haaveili kauniista korkkareista mutta eipä tästä maasta löydy kenkiä jotka mahtuvat isoihin jalkoihini.

Lenkkarit
Toiset kengät joita näkee ihan kaikilla ja kaikkialla on lenkkarit. Kaikkein muodikkaimmat ovat kirkkaat (neon värit!) ja näyttävät ihan lenkkareilta eivätkä vapaa-ajan kengiltä. Kaikkein hauskinta tässä trendissä on se, että nämä kirkkaan oranssin, vihreän ja sinisen yhdistelmälenkkarit voidaan huoletta pukea minihameen kanssa. Miehet eivät onneksi näitä pue koko puvun kanssa, tosin hekin käyttävät lenkkareita työasujen kanssa (maanläheisiä värejä sentään).

Urheiluasut 
Nämä menevät tuohon lenkkari-sarjaan. Nuoriso erityisesti on sitä mieltä että pukeutuminen päästä varpaisiin esim. Adidaksen verkkapukuun on muodin huippua. Tottakai sillä on helppo näyttää että rahaa on (adidas kun ei ole halvimpia merkkejä) mutta jotenkin silti tämä muoti menee ymmärryksen yli. Kengät nyt vielä jotenkin menee, koska työmatkalla juostaan bussiin ja metroon mutta koko kerrasto?!

Puvun takki/puku yleensä
Tässä yksi muoti-ilmiö josta allekirjoittanut erityisesti pitää. Hyvin istuvat, oikeita paikkoja korostavat miesten puvut ja puvun takit. Ei siis mitään muodottomia säkkejä kuin suomessa vaan juuri oikein istuvia asuja. Puvun takkia tai bleiseriä voi käyttää ihan minkä tahansa paidan kanssa, myös hupparien (nam!). Voin kokemuksesta sanoa että aamuiset kuudennesta kellarikerroksesta nousut maanpäälle ovat paljon mukavammat kun edessä rappusia kapuaa istuviin housuihin pukeutunut herrasmies.

Koulupuvut
Jokainen vähänkään aasiasta tietoinen varmaan tietää, että koulussa käytetään kouluasua. Tytöillä bleiseri, kauluspaita sekä hame, pojilla suorat housut, puvuntakki ja kauluspaita. Värit ja lisäasusteen vaihtelevat kouluittain. Normaalisti hame ulottuu polviin tai juuri sen alle (pituus vaihtelee kouluittain), mutta tytöt ovat tyttöjä ja usein hame lyhennetään siihen asti kuin mahdollista. Kouluilla on sääntönsä kuinka korkealla hame voi olla. En tiedä paljonko tätä loppujan lopuksi valvotaan, koska useasti näkee koululaisia joissa on hame vesirajassa. Trendi jatkuu koulupäivän jälkeen, jolloin tytöt meikkaavat ja vaihtavat korkkareihin mutta pitävät koulupuvut päällä. 13-vuotiaat jotka näyttävät 18-vuotiailta meikeissä ja liian korkeissa koroissaan ovat tuttu näky iltaisin kaduilla.

Pelkät sangat/asustelasit
Mitä isommat rillit, sen muodikkaampi. Kuvittele 80-luvun aurinkolasit, sellaiset jotka peittävät puolet kasvoista ja nyt ympäröi lasit paksulla muovireunoilla ja sangoilla. Tämä mielessäsi, otat lasit pois jolloin jäljelle jäävät vain sangat ja laitat ne päähäsi. Ylisuuret lasit/sangat tietysti korostavat pieniä kasvoja, joka täällä on erittäin haluttu ominaisuus mutta kun reunukset menevät sentin pari kummaltakin puolelta kasvojen yli, on se mielestäni hiukan liikaa. Kaikkein mielenkiintoisimpia ovat ne, jotka käyttävät piilareita mutta myös asustelaseja. Lasit ovat pelkästään ikkunalasia tai muovia ja oikeasti tehot löytyvät piilareista.

Huomioita kulttuurista

Seuraavat huomiot eivät ole sinäänsä uusia vaan nämä tuli huomattua jo 2009 kun elin täällä viimeksi. Mutta nyt ihan teitä lukijoita varten listaan niistä suurimmat.

Kadulla tappelevat pariskunnat
Kyllä! Mitä kovemmin huudat ja viuhdot käsiäsi julkisella paikalla, sitä parempi parisuhteesta tulee (tai    sitten se on mennyttä kauraa). Pääasia on että tämä tappelu ja huuto tapahtuu julkisella paikalla.

Lasten kasvatus
Jos lapsi tai nuori on tehnyt jotain väärin, ainoa oikea keino on huutaa ja kurittaa tätä ruumiillisesti (tämän tekee äiti). Maassa maan tavalla, mutta tuskin lapsi tästä ainakaan mitään muuta oppii kuin että kotona ei ole kiva olla, joten lähdenpä pois.

Mikä punainen liikennevalo?
Kävelijät noudattavat kyllä mutta mopojen ei tarvitse (eikä muuten autojenkaan). Korealaisessa tiekulttuurissa on sellainen hauska piirre että autot/linja-autot/yms. kulkuvälineet voivat kääntyä oikealle punaisia päin. Eli, olet tietä ylittäessäsi aina jonkun ajotiellä, koska punainen valo ei koske oikealle kääntyjiä. Vielä suomeakin enemmän painotan vanhaa neuvoa katsoa aina ensin vasen-oikea-vasen ennen kuin ylität tien.

Ajosuunta oikea, kävelysuunta ???
Suomessa on loogisesti liikenne aina samansuuntaista, myös kävelessä. Etkö sinäkin väistä oikealle jos joku tulee vastaan? Kyllä, molemmat väistävät oikealle, jolloin törmäystä ei tule. Vaan eipä täällä! Voit väistää vasemmalle (jolloin luultavasti et törmää vastaantulijaan) tai sitten väistät oikealle ja pompit hetken sivusta toiselle. Tosin, ei vasemmallekaan väistäminen aina toimi vaan siinäkin sitten pompit ja odotat mitä kautta oikein pääsisit ohi. Ja kyseessä ei nyt ole ruuhkainen tie vaan sinä ja vastaantulija kahdestaan.

"Hello!"
Ja siinä se sitten olikin. Random vastaantulija (nuori, vanhus, kuka tahansa, missä tahansa) voi vilkuttaa ja morjestaa kovaan ääneen hello! ja jatkaa matkaansa (tai jäädä siihen tien tukkeeksi eteesi). Vähän ajan päästä näihin alkaa turtua. Vaikka ystävällisesti tervehtisit takaisin niin yleensä ei sen enempää keskustelua synny. Olipahan kiva vaan tervehtiä englanniksi!

Soulissa varsinkin on paljon näitä "outoja" tyyppejä jotka ylittävät läimäistä kasvojasi, seisovan tien tukkeena kuin kiviporsaat tai muuten vaan häiriköivät kulkuasi. Korealaiset ystävät kehottaman varomaan näitä henkilöitä, mutta eivät he oikeastaan mitään tee. Välittä kyllä tekisi mieli ärjästä niille jotain oikein mojovaa suomeksi ja katsoa miten sitten käy tyypin ilmeen. Vieläkö olen niin kiinnostava kuin pari sekuntia sitten?

Myöhästely
Korelaiset on aina myöhässä. Sovit tapaamisen viideksi, ei kannata itsekään mennä kuin vasta kymmentä yli, ei se korealainen tuttusi siellä odottamassa ole. Osan voi tietysti pistää julkisten kulkuneuvojen piikkiin. Metroa voit joutua jodottamaan kymmenen minuuttia jos edellinen livahti nenäsi edestä ja bussissa ei ole aikataulua joten sama juttu siinäkin. Mutta heidän mielestään myöhästyminen on sallittua (ei kylläkään töistä tai koulusta!). Epäviralliset tapaamiset ovat juuri niitä, epävirallisia joten turha niihin kiiruhtaa vaikka elokuva olisikin jo alkanut!

Työnteko
Koreassa on tärkeää näyttää tekevänsä työtä. Niin kauan kuin pomo on lähettyvillä, ainakin teeskentele tekeväsi työtä jollei sitä tällä hetkellä ole tai sen teko ei kiinnosta. Joudut kuitenkin toimistotyöntekijänä odottamaan niin kauan, että pomosi lopettaa työpäivän. Voihan ne työt sitten tehdä myöhemminkin yötämyöten palkattomina ylitöinä.

Uskonnollisuus
Kirkkoja, noita kartiotorneja joissa loistaa punainen risti illan pimentyessä JOKA PUOLELLA. Ja et muuten pääse niistä eroon (varsinkaan uskovaisista) vaikka yrittäisitkin. Punainen risti ei mielestäni tuo kovin puhdistavaa kuvaa kirkosta (eikös punainen ole veren ja paholaisen ja synnin väri?). Ehkä se ei kovin puhdistavaa olekaan, koska korealaiset viettävät siellä suurimman osan viikostaan ja sunnuntaisin vähintään kuusi tuntia. Muuten, eipä olisi ennen tullut mieleen että kirkkoon kannattaa värvätä ulkomaalaisia, kieltä osaamattomia turisteja metrossa! Kokemus tuokin.

Olen ateisti, joten itse en tuohon laitokseen mene mutta tarkoitus ei myöskään ole haukkua uskovaisia tai kirkkoja. Älkää nyt vain vetäkö hernettä nenään tästä vaan ottakaa se satiirisena niin kuin sen pitikin olla.

Hampaiden harjaus ruoan jälkeen
Kun töissä tai koulussa syöt lounasta ja suuntaan kahville, huomaat kuinka korealaiset lähes uskonnonomaisesti virtaavat kohti vessoja pesemään hampaitaan. Suomessahan korostetaan että ruoan jälkeinen hampaiden pesu vaurioittaa hammaskiillettä enemmän, koska harjaus päästää ruoan hapot valloilleen. Täällä pestään hampaat, mieluiten 4-5 kertaa päivässä. Tosin, tähän on ihan looginen (?) selitys, paikallinen hammastahna ei sisällä fluoria joten aamuinen harjaus ei suojaa enää lounasaikaan hampaita.

Plastiikkakirurgia
"Tosta vähän nenää kapeammaksi" "silmäluomet pitää leikata kun isot silmät on kauniimmat" "leuka on liian leveä, vähän tosta pitäis höylätä". Korealaiset sekä naiset että miehet tekevät eniten plastiikkakirurgian toimenpiteitä maailmassa. Jos heiltä kysyy miksi niin vastaus on yleensä "kauniimpi saa työpaikan" "äiti osti valmistujaislahjaksi, jotta saisin paremmin työpaikan ja miehen". Eli, ole ruma ja jäät ilman töitä.

Sama huomiohan tehtiin länsimaailmassa vähän aikaa sitten. Muistan uutisen jossa sanottiin että kaunis, solakka nainen tienaa enemmän kuin rumempi vaikka hänellä olisi vähemmän tietotaitoa. Komea ja pitkä mies oli myöskin palkkatason yläpäässä kun taas lyhyempi ei saanut samaa vaikka työ oli samanlaista. Toivottavasti suomessa ei kuitenkaan lähdetä tälle leikkauslinjalle.

On se sitten mukava arvuutella kenen vauva tämä oikein on ku nainen (tai mies) on sen verran muokattu ettei puolisokaan tiedä miltä oikeasti on näyttänyt! (Kiinassa mies sai luvan erota vaimostaan, koska vauva oli ruma ja mies tunsi tulleensa huijatuksia naidessaan naisen).

Töitä (?)

Aloitan ensiviikolla oikein kunnolla YMCA:ssa mutta tässä vähän kuulumisia viime viikon tapaamisesta.

Työskentelen siis kolmessa paikassa nykyään. Maanantaisin ja keskiviikkoisin Soul YMCA:ssa, nuorisoaktiviteetti/koulutus puolella, tiistait ja torstait youth shelterissä ja perjantait liikkuvassa shelterissä eli bussissa joka on parkkeerattu Dongdaemuniin.

YMCA:n henkilöstö on aivan ihana! En voi muuta sanoa. Toisin kuin tuolla nuorten turvakodissa, useammat yrittivät puhua kanssani ja juttelin pitkät tovit johavan kanssa sekä herran joka vastaa liikunta-aktiviteeteista ja leireistä. Maanantaina menen luultavasti keskustelemaan opetuksesta vastaavien kanssa suunnitelmista jotka tein keskiviikkona. Odotan innolla mitä tästä tulee, ainakin on paljon mukavaa kuin toisaallta. Valitettavasti en kai saa vaihtaa täysiaikaisesti Soulin YMCA:hin joten koitetaan pärjäillä josko toisaallakin jaksaisivat huomioida minut päivän aikana.

Perjantai-illan bussi keikka oli mielenkiintoinen. Aluksi ajattelin että mitähän tästäkin nyt tulee mutta sitten nuoria alkoikin ilmestyä ja PALJON! Esittelin itseni ja useat jopa uskaltautusivat puhumaan kanssani ja kyselemään asioita suomesta ja muusta joko englanniksi tai koreaksi.

Pääsin myös mukaan ns. outreaching:iin joka käytännössä tarkoittaa sitä, että otetaan kassi täynnä karkkeja ja nenäliinoja yms tuotteita, joissa on bussin tiedot ja mennään kiertelemään seutuja. Menin yhdessä vapaaehtoisen korealaisen opiskelijan sekä bussissa toimivan ammattilaisen kanssa. Ammattilainen hoiti puhumisen ja esitteli itsensä nuorille sekä kertoi missä bussi on, mitä siellä voi tehdä ja jakoi tuotteet heille. Kiertelimme noin tunnin verran, mutta vieli oli sen verran viileä sää ettei nuoria paljon ollut liikkeellä. Bussiin takaisin tullessamme siellä odotti muutama kierrokselta tavattu nuori. Luultavasti useampikin tuli mutta lopetin jo kymmeneltä joten en tiedä niistä. Bussi päivystää aamu kahteen asti.

Uudesta isäntäperheestä en ole hetkeen kuullut mitään mutta toivottavasti sellainen pian ilmestyy. Alkaa pikku hiljaa ärsyttämään tämä internetin toimimattomuus ja rahattomana eläminen kun en saa suomesta siirrettyä mitään. Netti ei toimi, eivätkä perheenjäsenetkään minuun huomiota kiinnitä, eipä tartte edes tervehdystä sanoa. Parhaimmillaan kotona on kaikki 7 jäsentä mutta kukaan ei edes tervehdi.

Työn takia toivottavasti uusi isäntäperhe löytyy pian. Haluan takaisin tuonne bussiin. Ärsyttää istua toimistolla tekemättä mitään.

Muuten, jos joku tätä lukeva tietää mistä saisin tietoa KOTOA KARANNEISTA NUORISTA, voisitteko ystävällisesti linkittää minulle. Yritin tuossa viime torstaina toimistolla googlettaa mutta eipä löytynyt. Minun pitäisi tehdä raportti siitä miten asia suomessa hoidetaan, mutta kun en edes tiedä mistä tälläisiä tilastoja tai tietoja voisi saada niin vaikea sitä on tehdä.

Uusia kuvioita

Päätin viikonlopun aikana että haluan vaihtaa isäntäperhettä. En simsi, ettenkö tulisi heidän kanssaan toimeen vaan siksi ettei kulkuyhteydet toimi uuden työsuunnitelmani kanssa (tai muutenkaan). Asun tällä hetkellä siin Incheonin Gyeyangissa. Eli en Soulissa vaan naapurikaupungissa. Aamula tämä ei ole ongelma, koska lentokentältä tuleva metro menee aina Seoul stationille, jonka vieressä työpaikkani on. Ongelma muodostuu illoista. Viimeinen bussi lähtee klo 23.10 Gyeyangin metroasemalta myös viikonloppuisin. Eli, jos haluaisin mennä ystävien kanssa ulos Soulissa, pitäisi minunlähteä takaisin viimeistään kymmeneltä jotta ehdin tuohon bussiin. Ei kiva.

Ja nyt tästä viikostalähtien työskentelen kolmessa eri paikassa, myös iltaisin. Maanantait ja keskiviikot teen Seoul YMCA:ssa jotain, en tiedä mitä mutta luultavasti autan henkilöä joka toimii monikulttuuristen perheiden ja lasten tukena. Tiistait ja torstait olen jo tutuksi tulleessa turvakodissa ja perjantai iltaisin kuudesta kymmeneen olen mukana bussissa, joka kuljeskelee pitkin tiettyjä kaupunginosis toivoen että koditomat lapset löytävät sen ja saavat apua. Juurikin tämä perjantai muodostui ylitsepääsemättömäksi kotimatkan suhteen ja siksikin vaihdan isäntäperhettä. Uuden pitäisi olla Soulissa, jossa pääsen vain metrolla tai bussilla puoliltayöin.

Tosiaan, näistä työuudistuksista ja perheen vaihdosta lisää ensi viikolla kun tiedän enemmän.

Ja onneksi selvidin säikähdyksellä tabletin menetyksestä. Rakas galaxyni yllättäen sammui eikä enää avautunut yli päivään. Jostain se kuitenkin kokosi itsensä ja taas toimii kuin uusi