Ei niin negatiivista, oikeesti

Vaikka blogitekstini ovat viimeaikoina olleet negatiivisia on minulla oikeasti täällä mukavaa enkä halua pois. Viha-rakkaussuhteeni tähän maahan vaan on tälläinen sekamelska joka sitten purkautuu tietynlaisena turhautumisena. Tosin, kysy asiaa lähes keneltä ulkomaalaiselta vaan joka täällä asuu niin saat samanlaisia kokemuksia.

Kultuurishokista ei ole kyse, negatiivisuus ja ärtyneisyys maan kulttuuria kohtaan on jo pitkälti tunnettu juttu. Lähen 7 vuotta maasta kiinnostuneena ja täällä ennenkin asuneena asioita vaan tutkailee vähän erilailla. Lähes kaikki korealaiset tuttavani kysyvät haluanko muuttaa Koreaan. Kyllä, haluan muuttaa tänne ja perustaa perheen korealaisen miehen kanssa mutta en halua lapsiani tähän koulusysteemiin sisälle. Jotkin asiat vaan ovat paremmin suomessa, tosin eipä suomalainen koulukaan kovin mairittelevaa kuvaa itsestään tällähetkellä esitä.

Ystäviä on paljon, korealaisia enemmän kuin ulkomaalaisia. Suomalaisia tapasin suurlähetystön vappujuhlilla ja nykyinen suurlähettiläs on muuten huomattavasti mukavampi kuin edellinen. Ruoka on hyvää (hotellilla tosin keskinkertaista). Tapahtumia siellä täällä ja kaikkeen ei edes ehdi vaikka kuinka koittaisi.

Tuli tarve päivittää että oikeasti kaikki on hyvin näiden negatiivisten postausten jälkeen. Jotenkin vaan niitä on huomattavasti helpompi päivittää kuin onnellisia ja hyviä uutisia kun niitä ei vaivaa päässään ja pysähdy miettimään. Toivottavasti seuraava postaus on täynnä intoa ja energiaa kun te harvat jotka tätä luette tuskin haluatte lukea negatiivisia juttuja joka kerta kun blogini avaatte.