Toinen isäntäperhe jäi taakse viime torstaina ja nyt asun hotellilla kun uutta perhettä haetaan. Ensimmäisen kanssa ongelmaksi muodostui pitkä työmatka, jonka vuoksi en voinut perjantai-illan työtä tehdä lainkaan. Nyt tämän toisen kanssa ongelmaksi tuli tai no, oikeastaan ihan alusta lähtien heidän asenteensa minua kohtaan. Pyysin siirtoa jo aiemmin, mutten saanut sitä koska toista isäntäperhettä ei ollut, nyt ICYE:llä ei enää ollut vaihtoehtoja kun sairastuin niin pahasti stressin takia.
Kyseisen perheen lapset (joille mun piti opettaa englantia) olivat liian kiireisiä, eikä heitä kiinnosta opiskella niin minähän siitä saan syyn niskaani kun en ole mitään opettanut. Paha opettaa muuten jos ei edes koreaksi saa vastausta kysymykseen 'mitä teit tänään?' tai 'onko tämä ruoka hyvää?' eli lapset eivät tehneet sitä mitä heidän vanhempansa olettivat. Enkä minä voi ulkopuolisena lapsia pakottaa, eivätkä tuskin olisivat edes totelleet kun eivät edes kuunnelleet minua.
Perheen vanhemmat ovat myös kiireistä sorttia, heitä ei paljon kotoa näkynyt. Liekö sitten raha ja kuuluisuus noussut miehen päähän, mutta sen verran törkeästi käyttäytyi etten minäkään kovin ystävällisesti voinut takaisin vastata. Onneksi häntä ei näkynyt paljon. Vanhempien ollessa kiireisiä, talosta huolehtii kotiapulainen, vanha ja raihnainen nainen. Tämä apulainen oli luultavasti se joka viimeiseksi tämän stressireaktion laukaisi.
Olisiko sinusta mukavaa herätä aamulla siihen kun joku tulee huoneeseesi eikä sano muuta kuin 'hyi mikä haju!'? Tai jos kävelin hänen ohitseen taas hän valitti hajusta. Tietääkseni, käyn kyllä suihkussa eikä ominaishajuni haise mitenkään erityisen pahalle. Hän myöskin heitti pyykkini, likaisena päin kasvojani sen jälkeen kun oli sanonut että voi pestä ne. Join kuulemma myös liikaa vettä ja aika paljon muutakin tein väärin.
Noh, kuitenkin kaikesta tuosta johtuen sain stressiperäisen reaktion vatsaani enkä voinut syödä mitään yli kolmeen päivään. Annoin periksi ja kävin lääkärillä jotta saisin jotain elimistön tueksi ja samalla lausunnot että minun on päästävä sieltä pois. Sain muutaman pussillisen korealaista luonnonlääkettä (maku on sanoinkuvaamattoman paha), akupuntiota sekä impulssi-lämpöhoitoa vatsan seudulle.
Nyt, viikko pahimman jälkeen on elimistöni jälleen normaalikunnossa. Luotan edelleenkin enemmän luonnonlääkintään, varsinkin täällä aasiassa. Vatsani on herkkä eikä kestä lääkkeitä suomessakaan, korealaisten lääkkeet on paljon vahvempia, joten en edes halua ajatella reaktiota mitä kehoni saisi, jos tuossa tilassa olisin niitä syönyt. Euroopassa tämäkin jauhe olisi puristettu tabletiksi tai kapseliksi ja niin minäkin olisin toivonut. Vieläkin kammottaa pelkkä ajatus mausta.
Ensi viikolla menen kiinaan muutamaksi päiväksi ja sitten takaisin töihin. Koitan saada töistä kuvia, mutta jostain syystä kouluissa ei saa kuvata, joten ne kuvat jää sitten kännykkäkamera-laatuisiksi jos työkaverini saa muutaman otettua. Muutenhan istun toimistolla, joten niitä kuvia tuskin ketään haluaakaan nähdä.
Kannattaa muuten tarkastaa http://neitoperhonen.kuvat.fi olen laittanut lisää kuvia Soul 2013 kansioon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti