Daegu

On jo kauan pitänyt tehdä tämä postaus tuosta Daegu-matkasta mutta vielläkin bloggerissa on jotain häikkää.  Toivotaan että tämä tulee nyt läpi kunnollisena niin kuin pitäisikin.

Minulla on hyvä ystävä joka asuu daegusa ja päätin sitten yhtenä viikonloppuna mennä sinne. Daegu sijatsee etelässä, vuorten laaksossa joten siellä lämmintä piisaa. Ja siihen perjantaihin asti kun menin sinne siellä olikin ollut yli 20-astetta joka päivä. Nyt sitten lauantaina tuli vettä saavista kaatamalla, koko päivän. Ihan koko päivän! Että siinä sitten katselet temppeleitä (ei katseltu), puistoja (eipä ei) tai Daegun katukeittiötä. Noh, onneksi pääsin sentään kahteen museoon, vaikkakin tämä historiallinen puoli nyt jäi. Samoin jäi Daegun lähistöllä sijaitsevat kuumat lähteet tarkastelematta. Katsotaan josko joskus myöhemmin sitten pääsisi sinne uudestaan.

Tässä muutamia kuvia Daegun kaduilta. (näköjään joku linssimato päässyt mukaan. Täytyykin photoshoppailla paremmaksi)

Mielenkiintoisinta antia oli ehkä Daegun taidemuseo ja siis modernintaiteen museo. Tässä muutamia kuvia sieltä 

Laitan lisää neitoperhonen.kuvat.fi sivustolle kunhan tosiaan nuo linssimatoset tuolta korjaan. On muuten ihmeen sitkeä karva tuo. Olen puhdistanut linssin ja kameran peilit js silti se vaan ilmestyy sinne. Pitää viedä kamera huoltoon seuraavaksi

Pohjoinen naapurimme

Kuten kaikki siellä Suomessa jo pitkään olette lukeneet ja kuulleet Pohjois-Korea uhittelee sodalla harvasen päivä. Vaikka osa nyt tehdyistä uhkailuista ja siirroista ovat erilaisia kuin ennen, eivät ihmiset täällä etelän puolella niistä välitä. Pohjoinen naapurihan näitä tekee joka vuosi ja aina on unittelu loppunut kun on annettu vähän rahaa ja riisiä. Mutta entä jos ei lopukaan?

Yhdysvallat on nyt mukana järeämmällä kalustolla kuin koskaan ennen. Ohjustutka tuotiin juuri lähivesille, alus jolla voi tuhota ohjuksia on jo ollut jonkin aikaa parkissa etelän vesillä, B12-hävittäjät tuotiin Hawaiilta tänne näytteeksi mihin pystytään. Toivotaan että Obama ja/tai armeijan johtaja todella tietää mitä tekee.

Pohjois-Korealla ei ole vaihtoehtoja. Jos sota todella syttyy, he ovat erittäin pian motissa. Yhdysvallat ei epäröi pommittaa maata tuusan nuuskaksi, mutta ongelmalliseksi tekee Soulin läheisyys. Kukaan ei kuitenkaan halua sotaa, Kiina PK:n entinen toveri ja kumppani on ilmoittanut ettei se tue maata sotatilanteessa, myös Venäjä on kiistänyt auttavansa vanhaa liittolaistaan. Eli käytännössä maailman eristynein maa on myös maailman yksinäisin maa.

Periaatteessa, ainoana maana maailmassa Kiinalla on mahdollisuus purkaa tilanne avaamalla rajat ja tuet PK:lle. Mutta, maa ei luultavasti tätä tule tekemään koska se pelkää tilanteen häiritsevän Kiinan kansainvälisä suhteita ja luottamusta. Mitä Kiina sitten voisi tehdä? Tällähetkellä Kiina pidättää kaikki pohjoiskorealaiset jotka jäädän kiinni karkumatkalla ja palauttaa ne maahan. Jos, maa laillistaisi poliittisen maanpaon PK:sta ja hyväksyisi pakolaiset, tilanne ainakin kansalaistentasolla rauhoittuisi. Tosin, suuri johtaja Kim näkisi tämän suorava provokaationa ja hyökkäyksenä maata vastaan. Myös tuhannet, sadattuhannet pakolaiset tuottaisivat jo valmiiksi köyhälle alueelle sosiaalisen ongelman. Samaa kieltä ei ole, palveluita, asumuksia, kauppoja yms. ei ole, insfrastuktuuri pitäisi rakentaa alueelle ennen kuin nämä pakolaiset voisivat tulla. Ihmisoikeuksien mukaan ainoa inhimillinen tapa olisi, että Kiina hyväksyisi nämä poliittiset pakolaiset, mutta pelko siitä että tämä johtaisi yhä pahempiin loukkauksiin PK:ssa toimii esteenä.

Tälläkin hetkellä Korean Suomen suurlähetystö on muiden EU-maiden kanssa sitä mieltä, että Etelä-Korea on turvallinen maa matkustaa ja oleskella. Tilanne voi tietenkin muuttua, mutta mitään pelon ilmapiiriä ei täällä näy tai tunnu. Elämä jatkuu normaalisti Soulissa ja ihmiset nauttivat 20-asteen kevät lämmöstä ja auringonpaisteesta.

Työpäivän päätyttyä taidan minäkin ostaa jäätelön ja nauttia auringosta. Vielä ei ainakaan ole tarvetta ottaa paluulippua maitojunalla suomeen, joten toivon myös teiltä Suomessa olevilta rauhoittumista. Jos Suurlähetystö on sitä mieltä ettei Soul tai Etelä-Korea ole enää turvallinen, he ottavat yhteyttä ja hoitavat lennot Suomeen. Joten siihen asti, olkaa hiljaa. En jaksa enää vastata samoihin kysymyksiin joka ainut päivä kun asia ei täällä kosketa ihmisiä lainkaan. Eikä kosketa minuakaan joten ystävällisesti päätän tähän lauseeseen. "Turpa kiinni ja kiitos kaloista!"

Pääsiäinen

Pääsiäistä vietetään Koreassa hieman erilailla kun Suomessa. Kaikki eivät sitä vietä, kristityt pelkästään joten pääsiäisestä ei myöskään saa lomapäiviä töistä.

Täällä suklaisten yllätysmunien sijasta syödään keitettyjä kanamunia. Niitä myös jaellaan kaduilla "Eläköön Jeesus" teksteillä varustettuna. Eilen sain kolme kananmunaa ja tänään töissä nämä kaksi. Kysyin työkaverilta miksi keitetty kananmuna? Eivät hekään olleet oikein tietoisia miksi, mutta ajattelivat että se symboloi jotenkin uutta elämää. Omasta mielestäni keitettynä mahdollinen uusi elämä on jo kuollut ja haudattu mutta eipä sitä raakanakaan syö.

Keitetty kananmuna ei kuulu herkkuihini mutta aina ilmainen ruoka kelpaa vaikka kaipaankin Mignonia ja yllätysmunaa kotisuomesta.

Kysymyksiä saa lähettää

Haluaisin tuoda tähän blogiin enemmänkin sisältöä kulttuurista ja sen kohtaamisesta, mutta se ei yksinkertaisesti onnistu ilman teidän lukijoiden apua.

Olen niin tottunut tähän kulttuuriin ja Souliin etten enää erota mikä on erilaista ja ihmeellistä. Edes ensimmäistä kertaa tullessani maahan en kiinnittänyt huomiota kulttuurieroihin, koska paikka tuntui niin kotoisalta.

Eli nyt pyydänkin teitä jättämään kysymyksiä kommenteissa jotta voin niiden pohjalta vastata. Jollei sinulla ole blogger tiliä tai et halua sellaista tätä varten tehdä, voit laittaa kysymyksiä osoitteeseen xneitoperhonen (at) gmail.

Voit laittaa myös valokuva pyyntöjä ja yritän parhaimpani mukaan myös niitä ottaa ja laittaa esille.

Huomioita pukeutumiskulttuurista

Soulissa on ihan yhtä kylmä kuin koto-Suomessa, mutta paikallisten pukeutuminen on toista luokkaa. Piti ihan mielenkiinnosta nyt blogata nämä ylös. Valitettavasti ei ole kuvia laittaa mukaan kun en oikein pidä kohteliaana sitä että kaduilla kuvailen toisia.

Ihan yleisesti voi sanoa, että koreassa välitetään ulkonäöstä noin tuhat kertaa enemmän kuin suomessa. Vaatteet näyttävät kalliilta vaikka olisivat halpoja ja niihin panostetaan. On tärkeää omistaa ainakin muutama merkkivaate, jota sitten voidaan työkavereille tai ystäville näytellä.

Takki auki 
Alkuvuodesta kun tulin oli parhaimmillaan pakkasta -10 astetta, jolloin jokainen kääriytyy lämpimään takkiin ja pitkiin kalsareihin housujen alle. Tai näin oletin, eipä täällä. On kyllä hieno ja kallis North Facen toppatakki mutta se on auki (siis hä?) ja jalassa sukkikset ja minishortsit/hame.

Hame
Jos pidät hametta niin on sen loputtava polvien korkeudelle, mielellään yläpuolelle ja paljon. Yleisin pituus jota näkee on reiden puoleen väliin, tosin on niitä lyhyempiäkin nähty. Liehuva tai piukka, ei sillä väliä kunhan loppuu puoleen reiteen.

Korkokengät
Toisin kuin ehkä kuvitellaan, käyttävät korealaiset myös paljon matalia kenkiä, mutta jos on korkokengät jalassa niin mitä kapeampi korko (stiletto) ja korkeampi sitä parempi. Korkoja löytyy ihan parista sentistä 15cm, joten valinnan varaa löytyy. Työssäkäyvät valitsevat yleensä muodolliset 5cm korot, koska samoja kenkiä käytetään työpaikalla ja opiskelijat ottavat sitten nämä 15cm. Allekirjoittanutkin haaveili kauniista korkkareista mutta eipä tästä maasta löydy kenkiä jotka mahtuvat isoihin jalkoihini.

Lenkkarit
Toiset kengät joita näkee ihan kaikilla ja kaikkialla on lenkkarit. Kaikkein muodikkaimmat ovat kirkkaat (neon värit!) ja näyttävät ihan lenkkareilta eivätkä vapaa-ajan kengiltä. Kaikkein hauskinta tässä trendissä on se, että nämä kirkkaan oranssin, vihreän ja sinisen yhdistelmälenkkarit voidaan huoletta pukea minihameen kanssa. Miehet eivät onneksi näitä pue koko puvun kanssa, tosin hekin käyttävät lenkkareita työasujen kanssa (maanläheisiä värejä sentään).

Urheiluasut 
Nämä menevät tuohon lenkkari-sarjaan. Nuoriso erityisesti on sitä mieltä että pukeutuminen päästä varpaisiin esim. Adidaksen verkkapukuun on muodin huippua. Tottakai sillä on helppo näyttää että rahaa on (adidas kun ei ole halvimpia merkkejä) mutta jotenkin silti tämä muoti menee ymmärryksen yli. Kengät nyt vielä jotenkin menee, koska työmatkalla juostaan bussiin ja metroon mutta koko kerrasto?!

Puvun takki/puku yleensä
Tässä yksi muoti-ilmiö josta allekirjoittanut erityisesti pitää. Hyvin istuvat, oikeita paikkoja korostavat miesten puvut ja puvun takit. Ei siis mitään muodottomia säkkejä kuin suomessa vaan juuri oikein istuvia asuja. Puvun takkia tai bleiseriä voi käyttää ihan minkä tahansa paidan kanssa, myös hupparien (nam!). Voin kokemuksesta sanoa että aamuiset kuudennesta kellarikerroksesta nousut maanpäälle ovat paljon mukavammat kun edessä rappusia kapuaa istuviin housuihin pukeutunut herrasmies.

Koulupuvut
Jokainen vähänkään aasiasta tietoinen varmaan tietää, että koulussa käytetään kouluasua. Tytöillä bleiseri, kauluspaita sekä hame, pojilla suorat housut, puvuntakki ja kauluspaita. Värit ja lisäasusteen vaihtelevat kouluittain. Normaalisti hame ulottuu polviin tai juuri sen alle (pituus vaihtelee kouluittain), mutta tytöt ovat tyttöjä ja usein hame lyhennetään siihen asti kuin mahdollista. Kouluilla on sääntönsä kuinka korkealla hame voi olla. En tiedä paljonko tätä loppujan lopuksi valvotaan, koska useasti näkee koululaisia joissa on hame vesirajassa. Trendi jatkuu koulupäivän jälkeen, jolloin tytöt meikkaavat ja vaihtavat korkkareihin mutta pitävät koulupuvut päällä. 13-vuotiaat jotka näyttävät 18-vuotiailta meikeissä ja liian korkeissa koroissaan ovat tuttu näky iltaisin kaduilla.

Pelkät sangat/asustelasit
Mitä isommat rillit, sen muodikkaampi. Kuvittele 80-luvun aurinkolasit, sellaiset jotka peittävät puolet kasvoista ja nyt ympäröi lasit paksulla muovireunoilla ja sangoilla. Tämä mielessäsi, otat lasit pois jolloin jäljelle jäävät vain sangat ja laitat ne päähäsi. Ylisuuret lasit/sangat tietysti korostavat pieniä kasvoja, joka täällä on erittäin haluttu ominaisuus mutta kun reunukset menevät sentin pari kummaltakin puolelta kasvojen yli, on se mielestäni hiukan liikaa. Kaikkein mielenkiintoisimpia ovat ne, jotka käyttävät piilareita mutta myös asustelaseja. Lasit ovat pelkästään ikkunalasia tai muovia ja oikeasti tehot löytyvät piilareista.

Huomioita kulttuurista

Seuraavat huomiot eivät ole sinäänsä uusia vaan nämä tuli huomattua jo 2009 kun elin täällä viimeksi. Mutta nyt ihan teitä lukijoita varten listaan niistä suurimmat.

Kadulla tappelevat pariskunnat
Kyllä! Mitä kovemmin huudat ja viuhdot käsiäsi julkisella paikalla, sitä parempi parisuhteesta tulee (tai    sitten se on mennyttä kauraa). Pääasia on että tämä tappelu ja huuto tapahtuu julkisella paikalla.

Lasten kasvatus
Jos lapsi tai nuori on tehnyt jotain väärin, ainoa oikea keino on huutaa ja kurittaa tätä ruumiillisesti (tämän tekee äiti). Maassa maan tavalla, mutta tuskin lapsi tästä ainakaan mitään muuta oppii kuin että kotona ei ole kiva olla, joten lähdenpä pois.

Mikä punainen liikennevalo?
Kävelijät noudattavat kyllä mutta mopojen ei tarvitse (eikä muuten autojenkaan). Korealaisessa tiekulttuurissa on sellainen hauska piirre että autot/linja-autot/yms. kulkuvälineet voivat kääntyä oikealle punaisia päin. Eli, olet tietä ylittäessäsi aina jonkun ajotiellä, koska punainen valo ei koske oikealle kääntyjiä. Vielä suomeakin enemmän painotan vanhaa neuvoa katsoa aina ensin vasen-oikea-vasen ennen kuin ylität tien.

Ajosuunta oikea, kävelysuunta ???
Suomessa on loogisesti liikenne aina samansuuntaista, myös kävelessä. Etkö sinäkin väistä oikealle jos joku tulee vastaan? Kyllä, molemmat väistävät oikealle, jolloin törmäystä ei tule. Vaan eipä täällä! Voit väistää vasemmalle (jolloin luultavasti et törmää vastaantulijaan) tai sitten väistät oikealle ja pompit hetken sivusta toiselle. Tosin, ei vasemmallekaan väistäminen aina toimi vaan siinäkin sitten pompit ja odotat mitä kautta oikein pääsisit ohi. Ja kyseessä ei nyt ole ruuhkainen tie vaan sinä ja vastaantulija kahdestaan.

"Hello!"
Ja siinä se sitten olikin. Random vastaantulija (nuori, vanhus, kuka tahansa, missä tahansa) voi vilkuttaa ja morjestaa kovaan ääneen hello! ja jatkaa matkaansa (tai jäädä siihen tien tukkeeksi eteesi). Vähän ajan päästä näihin alkaa turtua. Vaikka ystävällisesti tervehtisit takaisin niin yleensä ei sen enempää keskustelua synny. Olipahan kiva vaan tervehtiä englanniksi!

Soulissa varsinkin on paljon näitä "outoja" tyyppejä jotka ylittävät läimäistä kasvojasi, seisovan tien tukkeena kuin kiviporsaat tai muuten vaan häiriköivät kulkuasi. Korealaiset ystävät kehottaman varomaan näitä henkilöitä, mutta eivät he oikeastaan mitään tee. Välittä kyllä tekisi mieli ärjästä niille jotain oikein mojovaa suomeksi ja katsoa miten sitten käy tyypin ilmeen. Vieläkö olen niin kiinnostava kuin pari sekuntia sitten?

Myöhästely
Korelaiset on aina myöhässä. Sovit tapaamisen viideksi, ei kannata itsekään mennä kuin vasta kymmentä yli, ei se korealainen tuttusi siellä odottamassa ole. Osan voi tietysti pistää julkisten kulkuneuvojen piikkiin. Metroa voit joutua jodottamaan kymmenen minuuttia jos edellinen livahti nenäsi edestä ja bussissa ei ole aikataulua joten sama juttu siinäkin. Mutta heidän mielestään myöhästyminen on sallittua (ei kylläkään töistä tai koulusta!). Epäviralliset tapaamiset ovat juuri niitä, epävirallisia joten turha niihin kiiruhtaa vaikka elokuva olisikin jo alkanut!

Työnteko
Koreassa on tärkeää näyttää tekevänsä työtä. Niin kauan kuin pomo on lähettyvillä, ainakin teeskentele tekeväsi työtä jollei sitä tällä hetkellä ole tai sen teko ei kiinnosta. Joudut kuitenkin toimistotyöntekijänä odottamaan niin kauan, että pomosi lopettaa työpäivän. Voihan ne työt sitten tehdä myöhemminkin yötämyöten palkattomina ylitöinä.

Uskonnollisuus
Kirkkoja, noita kartiotorneja joissa loistaa punainen risti illan pimentyessä JOKA PUOLELLA. Ja et muuten pääse niistä eroon (varsinkaan uskovaisista) vaikka yrittäisitkin. Punainen risti ei mielestäni tuo kovin puhdistavaa kuvaa kirkosta (eikös punainen ole veren ja paholaisen ja synnin väri?). Ehkä se ei kovin puhdistavaa olekaan, koska korealaiset viettävät siellä suurimman osan viikostaan ja sunnuntaisin vähintään kuusi tuntia. Muuten, eipä olisi ennen tullut mieleen että kirkkoon kannattaa värvätä ulkomaalaisia, kieltä osaamattomia turisteja metrossa! Kokemus tuokin.

Olen ateisti, joten itse en tuohon laitokseen mene mutta tarkoitus ei myöskään ole haukkua uskovaisia tai kirkkoja. Älkää nyt vain vetäkö hernettä nenään tästä vaan ottakaa se satiirisena niin kuin sen pitikin olla.

Hampaiden harjaus ruoan jälkeen
Kun töissä tai koulussa syöt lounasta ja suuntaan kahville, huomaat kuinka korealaiset lähes uskonnonomaisesti virtaavat kohti vessoja pesemään hampaitaan. Suomessahan korostetaan että ruoan jälkeinen hampaiden pesu vaurioittaa hammaskiillettä enemmän, koska harjaus päästää ruoan hapot valloilleen. Täällä pestään hampaat, mieluiten 4-5 kertaa päivässä. Tosin, tähän on ihan looginen (?) selitys, paikallinen hammastahna ei sisällä fluoria joten aamuinen harjaus ei suojaa enää lounasaikaan hampaita.

Plastiikkakirurgia
"Tosta vähän nenää kapeammaksi" "silmäluomet pitää leikata kun isot silmät on kauniimmat" "leuka on liian leveä, vähän tosta pitäis höylätä". Korealaiset sekä naiset että miehet tekevät eniten plastiikkakirurgian toimenpiteitä maailmassa. Jos heiltä kysyy miksi niin vastaus on yleensä "kauniimpi saa työpaikan" "äiti osti valmistujaislahjaksi, jotta saisin paremmin työpaikan ja miehen". Eli, ole ruma ja jäät ilman töitä.

Sama huomiohan tehtiin länsimaailmassa vähän aikaa sitten. Muistan uutisen jossa sanottiin että kaunis, solakka nainen tienaa enemmän kuin rumempi vaikka hänellä olisi vähemmän tietotaitoa. Komea ja pitkä mies oli myöskin palkkatason yläpäässä kun taas lyhyempi ei saanut samaa vaikka työ oli samanlaista. Toivottavasti suomessa ei kuitenkaan lähdetä tälle leikkauslinjalle.

On se sitten mukava arvuutella kenen vauva tämä oikein on ku nainen (tai mies) on sen verran muokattu ettei puolisokaan tiedä miltä oikeasti on näyttänyt! (Kiinassa mies sai luvan erota vaimostaan, koska vauva oli ruma ja mies tunsi tulleensa huijatuksia naidessaan naisen).

Töitä (?)

Aloitan ensiviikolla oikein kunnolla YMCA:ssa mutta tässä vähän kuulumisia viime viikon tapaamisesta.

Työskentelen siis kolmessa paikassa nykyään. Maanantaisin ja keskiviikkoisin Soul YMCA:ssa, nuorisoaktiviteetti/koulutus puolella, tiistait ja torstait youth shelterissä ja perjantait liikkuvassa shelterissä eli bussissa joka on parkkeerattu Dongdaemuniin.

YMCA:n henkilöstö on aivan ihana! En voi muuta sanoa. Toisin kuin tuolla nuorten turvakodissa, useammat yrittivät puhua kanssani ja juttelin pitkät tovit johavan kanssa sekä herran joka vastaa liikunta-aktiviteeteista ja leireistä. Maanantaina menen luultavasti keskustelemaan opetuksesta vastaavien kanssa suunnitelmista jotka tein keskiviikkona. Odotan innolla mitä tästä tulee, ainakin on paljon mukavaa kuin toisaallta. Valitettavasti en kai saa vaihtaa täysiaikaisesti Soulin YMCA:hin joten koitetaan pärjäillä josko toisaallakin jaksaisivat huomioida minut päivän aikana.

Perjantai-illan bussi keikka oli mielenkiintoinen. Aluksi ajattelin että mitähän tästäkin nyt tulee mutta sitten nuoria alkoikin ilmestyä ja PALJON! Esittelin itseni ja useat jopa uskaltautusivat puhumaan kanssani ja kyselemään asioita suomesta ja muusta joko englanniksi tai koreaksi.

Pääsin myös mukaan ns. outreaching:iin joka käytännössä tarkoittaa sitä, että otetaan kassi täynnä karkkeja ja nenäliinoja yms tuotteita, joissa on bussin tiedot ja mennään kiertelemään seutuja. Menin yhdessä vapaaehtoisen korealaisen opiskelijan sekä bussissa toimivan ammattilaisen kanssa. Ammattilainen hoiti puhumisen ja esitteli itsensä nuorille sekä kertoi missä bussi on, mitä siellä voi tehdä ja jakoi tuotteet heille. Kiertelimme noin tunnin verran, mutta vieli oli sen verran viileä sää ettei nuoria paljon ollut liikkeellä. Bussiin takaisin tullessamme siellä odotti muutama kierrokselta tavattu nuori. Luultavasti useampikin tuli mutta lopetin jo kymmeneltä joten en tiedä niistä. Bussi päivystää aamu kahteen asti.

Uudesta isäntäperheestä en ole hetkeen kuullut mitään mutta toivottavasti sellainen pian ilmestyy. Alkaa pikku hiljaa ärsyttämään tämä internetin toimimattomuus ja rahattomana eläminen kun en saa suomesta siirrettyä mitään. Netti ei toimi, eivätkä perheenjäsenetkään minuun huomiota kiinnitä, eipä tartte edes tervehdystä sanoa. Parhaimmillaan kotona on kaikki 7 jäsentä mutta kukaan ei edes tervehdi.

Työn takia toivottavasti uusi isäntäperhe löytyy pian. Haluan takaisin tuonne bussiin. Ärsyttää istua toimistolla tekemättä mitään.

Muuten, jos joku tätä lukeva tietää mistä saisin tietoa KOTOA KARANNEISTA NUORISTA, voisitteko ystävällisesti linkittää minulle. Yritin tuossa viime torstaina toimistolla googlettaa mutta eipä löytynyt. Minun pitäisi tehdä raportti siitä miten asia suomessa hoidetaan, mutta kun en edes tiedä mistä tälläisiä tilastoja tai tietoja voisi saada niin vaikea sitä on tehdä.