Etuoikeutettu vapaaehtoinen

Kysyin extempore vapaata ensi viikolle, koska lempiyhtyeeni ottaa osaa koko päivän kestävään tv-ohjelman kuvaukseen ja haluan sinne mukaan. Kysyin samalla saanko lainaksi toimiston videokameran. Vastaus oli lyhyt ja ytimekäs: mhmm tee niin :)

Kerroin sivulauseessa toiselle vapaaehtoiselle asiasta ja hän sanoi ettei koskaan saisi vapaata noin helposti. o.O Miksei saisi? Onhan meilläkin kesälomaan oikeus, se pidämmekö 4;n viikon loman osissa kesällä ja talvella vai kokonaan lopussa on ihan oman työpaikan ja itsensä välinen sopimus. 

Pomoni on aivan ihana ihminen eikä vain siksi, että hän ostaa minulle kahvia ja donitseja, vie mukanaan eläintarhaan tai perheiltaan Hangang-joelle. Olenpa saanut myös huulikiiltoa ja muita pieniä lahjoja häneltä. 

Tiedän hyvin tarkkaan etteivät muut vapaaehtoiset ole saaneet YMCA:sta mitään, muutamat heistä jotka ovat olleet hyvinvointilaitoksissa töissä, ovat saaneet paljonkin. Riippuu niin paljon työpaikasta ja sen työntekijöistä miten sinua kohdellaan. 

Olen siis etuoikeutettu, koska saan pitää vapaata, lainata videokameraa ja kaiken päälle saan ilmaista kahvia. Olenhan muutenkin etuoikeutettu, minulla on varaa ostaa 60 euron keikkalippuja ja matkustaa vaikka toiseen maahaan konserttiin. Minun ei tarvitse miettiä joka päivä miten huomenna selviän ja koska voin ostaa uuden paidan. Annettu 200.000wonia on hyvin vähän kuukaudessa, jos pelkästään sillä elää niin eihän se helppoa ole. Osa vapaaehtoisista elää juurikin tämän rahan avulla ja ymmärrän heidän tilanteensa. 

Toisaalta en häpeile sitä että käyn konserteissa, itse olen tämän rahan säästänyt ja kovasti töitä tehnyt sen eteen. Kaikkia säästöjäni en voi käyttää, täytyyhän jotain olla kun palaan takaisin Suomeen, mutta kyllä aina muutama sata riittää siihen että pääsen eturiviin keikalle. 

PS. katsoin puhelimia ja liittymiä Suomesta, eipä tee mieli takaisin. Kaipaan jo nyt  rajatonta keskinopeuksista 3G:tä 5e/kk.  Halvimmat dataliittymät rajattomina jotka löysin oli 20e/kk?!?!? Siis mitä vi****?!? Jospa säästän sen yhden konsertin lippurajat siihen että saan käyttää puhelinta 4kk:ta kun tulen takaisin suomeen :( 

Kuvapäivitys YMCA:n leiriltä

Sainpa vihdoinkin muutamia kuvia lisää ihmisten kameroista, joten tässä kuvia leiriltä.

Tässä askartelemme lenkkareita. Tarkoitus oli miettiä kuinka paljon töitä yhden kenkäparin tekemiseen menee ja kuinka lapset tekevät näitä eläekseen

Lisää kenkien tekoa

Kävimme tehtaalla/verstaassa jossa tehdään vaatteita kasvikuidusta samaan tapaan kuin on tehty jo vuosisatoja. Kuidun säkeet erotetaan toisistaan hampailla, kuvan työntekijänkin etuhampaat ovat kuluneet työn vuoksi. 

Lapset saivat mahdollisuuden tehdä kulhoja, jotka koristeltiin kasvikuidusta tehdyllä paperilla

Kulhon tekoa.

Leirin teema oli monikulttuuriset nuoret. Tässä kuvassa lapset pukeutuivat eri aasian maiden kansallispukuihin. Osa sai pukeutua oman maansa vaatteisiin (Vietnam, Mongolia, Kiina) 

Vierailulla ekologisessa puistossa, jonka tehtävänä on myös opettaa vihreitä arvoja. 

Itse paikka oli aivan upea. Valitettavasti tässä läppärissä ei ole sieltä kuvia, mutta lupaan lisätä muutaman tähän postaukseen myöhemmin. Kuuleman mukaan tämä ekologinen puisto olisi mielellään ottanut minut sinne töihin kuuntelemaan ulkomaalaisten valituksia. Olisin kyllä voinut hyväksyäkin, mutta paikka on 4:n tunnin päässä Soulista, keskellä ei mitään. Olisi turhan hankalaa kaikkien viranomaisjuttujen ja ajokortin ja ties minkä suhteen.

Olo kuin saunassa

Tykkään kyllä lämpimästä ilmasta, suomessa 30 astetta olisi oikein mukava ja siedettävä lämpötila mutta täällä se on tukala ja kamala ilma jonka toivoisi vaan pian loppuvan. Kosteus! Se on se huono puoli tässä ilmastossa. Tosiaan tuo 30 astetta on oikein loistava lämpötila jollei kosteus olisi 60~80% joka päivä, varsinkin sateen jälkeen.

Onneksi hotellilla on ilmastointi, tosin sekin on hieman epäilyttävässä kunnossa. Nyt pari yötä se on tiputellut jäähdytysvettä suoraan tyynylleni. Onneksi ei ole osunut kasvoihin suoraan mutta silti, ei se ole normaalia. Kerroin nyt aamulla hotellin väelle että on pari yötä tiputtanut vettä ja he eivät meinanneet uskoa sitä. Onneksi otin viime yönä kuvan läiskästä ja vesipisaroista tuulettimen alla. Toivottavasti saisivat sen korjattua kun en halua joka yö herätä siihen ääneen ja mahdollisesti siihen että vettä tippuu suoraan kasvoilleni.

Kuulin kiertotietä että yksi vapaaehtoisista on palaamassa hotellille kun hänen isäntäperheensä ei voi enää majoittaa häntä (heillä oli 6kk:n sopimus). Voi olla siis että päädyn jakamaan huoneen häneen kanssaan viikon lopusta lähtien. Olen jo niin tottunut elämään yksin, että seura voi olla vaikeaa hyväksyä. En ole kyseisen vapaaehtoisen kanssa ollut kovinkaan paljon tekemisissä muutenkaan mutta kaipa siihenkin sitten tottuu taas ^___^

YMCA:n kesäleirit

Tällä hetkellä korealaiset koululaiset nauttivat huimasta kahden viikon kesälomastaan ja YMCA:lla on useampikin leiri tarjolla. Itse en päässyt kuin yhdelle mutta ei se mitään. Leirien teemoina ovat tämä vuonna, energia ja miten säästät sitä, monikulttuuriset perheet ja lapsen oikeudet, kierrätys.

Itse olin mukana tuolla monikulttuuriset perheet ja lapsen oikeuden leirillä. Se pidettiin kauniissa Gangwondon maisemissa, Joseon dynastian aikaisessa koulussa. Nukuimme yhdessä lasten kanssa perinteisissä hanok-taloissa (eli lattialla). Mukana oli sekä korealaisia että sekarotuisia lapsia ala-asteikäisistä lukion ekaluokkalaisiin (näin suomen koulutussysteemissä ajatellen). Monikulttuuriset lapset olivat muista aasian maista, useampi Mongoliasta mutta myös Vietnamista sekä Kiinasta oli muutama nuori. Poikia oli mukana 4, tyttöjä 10.

Olisin odottanut leiriltä enemmän käsittelyä monikulttuuristen nuorten elämästä koreassa ja eroista heidän ja korealaisen kulttuurin välillä mutta keskustelimme vain lapsityövoimasta ja siitä miten puhdasta vettä ei riitä kaikille.

Vaikkei aihe ollutkaan sitä mitä kuvittelin, oli leirillä ihan mukavaa ja aina on hyvä päästä toimistolta ulos.

Puolivälin leiri

No niin, nyt sitä ollaan jo yli puolen välin tätäkin vuotta. Kyllä aika kuluu valitettavan nopeasti enkä haluaisi edes miettiä sitä että puolen vuoden päästä joudun takaisin suomeen.

Puolivuotis-leiri pidettiin Soulissa, ensimmäisenä poäivänä keskustellimme hyvin vähän töistämme ja isäntäperheistämme, eikä oikeastaan ollut mahdollisuutta valittaa. Koreassa kun ei haluta kritiikkkiä vastaan ottaa niin sille ei tilaisuuttakaan anneta. Toisena päivänä menimme Hangang-joelle purjelautailemaan, halutessaan myös banaanilla pääsi hurjastelemaan. Sinä päivänä ei juurikaan tuullut joten aika turhalta purjelautailu tuntui. Kokeilin kerran ja kun totesin ettei tuulta ollut ja ainoastaan pääsin eteenpäin virran viemänä päätin jäädä rannalle ja otin kuvia muista vapaaehtoisista.

Vaikka olen valittanut viime aikoina Korean ICYE:stä ja hotellilla olosta niin oikeastaan tämä hotellissa olo on aika hyvä juttu. Saan mennä ja tulla koska huvittaa eikä ketään kysele. Hotelli on ihan tolkuttoman hyvällä sijainnilla, joten voin kävellä oikeastaan joka paikkaan. Vaikka joudun lauantaina illallisen ja sunnuntain ruoat maksamaan, en kuitenkaan käytä 70.000wonia mikä on tarkoitettu työmatkoihin.

Ainoastaan huono puoli on se, että täällä ei oikeastaan ole tilaa levittää pyykkiä, niin pesen pari paitaa kerralla käsin kylpyammeessa ja ripustan henkarilla lamppuun kuivaamaan. Yleensä lasken niin, että saan ne pois ennen kuin siivooja tulee huoneeseen mutta kerran unohtui kalsarit ja pari paitaa lamppuun kiikkumaan. Toivottavasti siivooja ei pelästynyt sen enempää :D

Netti ei kuitenkaan toimi nii nkuin sen pitäisi, eikä hotellin väli viitsi sitä korjata. Jos pitää jotain tärkeämpää tehdä niin käytän sitten toimistolla jonkun toisen konetta. Kaikkeen tottuu, niinhän se on. En tosin olisi uskonut että joudun vaatteeni pesemään käsin Soulissa. (Voisin toki pestä ne työpaikassanikin..)

Pomoni Seoul YMCA:n nuorten toimistolla on aivan ihana henkilö ja hänen takiaan en halua vaihtaa työpaikkaani vaikka minulla ei täällä paljon töitä olekaan. Hän jopa lupautui pesemään vaatteeni jos pitää jotain isompaa pestä enkä saa niitä käsin pestyä tai kuivattua. Jos vielä syksyllä asustelen hotellilla niin pakko on ruveta käyttämään joko nuorten talon pasukonetta tai sitten turvautua pomon tarjoukseen.

Tässä vielä muutama kuva bussista. Parin viikon päästä aloitan toisenkin illan siellä, koska kouluissa on muutaman viikon loma enkä täten mene keskikouluun pitämään tunteja.

Ja työkavereita Soul YMCA:n nuorisotyön toimistolta

Korean ICYE. . .

Kylläpäs se aika vierähtää nopeasti. Tämän viikon lopulla on jo puolivälin leiri enkä kyllä ole kovin innostunut asiasta mutta kaipa siitä ihan kivaa tulee.

Sain tuossa lukijaltani sähköpostia, että kovin negatiivista on ja miksi oikein olen täällä? Täytyy nyt mainita että negatiivisuus johtuu täysin vastaanottavan organisaation toiminnasta (=toimimattomuudesta). Se, että olen nyt ollut kuukauden hotellilla on tietysti oma asiansa, mutta ainakin he kustantavat tämän.

Edellinen isäntäperheenikin oli muuten ihan ok, olisin sielä voinut ehkä ollakin mutta kotiapulainen ei halunnut minua sinne, kuten ei halunnut sitä edellistäkään vapaaehtoista. Keskustelin tämän vapaaehtoisen kanssa ja tulimme siihen tulokseen, että syy on tosiaan tässä kodinhoitajana toimineessa mammaraisessa joka yhtäkkiä alkoi kohdella meitä kuin sikoja. Tietenkään haastattelutilanteessa ei tälläiset asiat tule ilmi, joten täysin ei voi syyttää järjestöäkään, toisaalta jos jo yksi lähti perheestä miksi sinne laitetaan toinen?

Korean ICYE ei minusta sen kummemmin välitä, itseasiassa en ole nähnyt sitä järjestön työntekijää sen jälkeen kuin kävin kopioimassa lääkärilaskuni hänen toimistollaan. Onneksi työpaikkani henkilökunta sentään kyselee miten menee ja yrittää ettiä isäntäperhettä minulle.

Niin kuin edellisessä postauksessa mainitsin, vihaan ja rakastan tätä maata. Täällä on paljon hyvää jota kaipaan suomessa, mutta silti haluan elää täällä ja tehdä töitä. Tämän blogin tarkoitus kun oli kertoa vapaaehtoistyöstäni, eikä muusta elämästä niin tottakai negatiivisuus tulee ensimmäiseksi esille kun järjestö ei kerran hoida asioitaan. Eikä kyllä töitäkään ole, niin turhautuneisuus vaan kasvaa kun samat otsikot lukee uutisista 50 kertaa päivässä.

Valokuvia en taas ole jaksanut ottaa joten uusia ei ole. Retuutan itseni joku kaunis ilta joelle ja jollekin mäennyppylälle ottamaan iltakuvia.  En tosin tänään kun sataa mutta ehkä lauantaina tai sunnuntaina.

Peking, Kiina

Päätin siis tosiaan ottaa pikku loman ja pyrähtää Kiinan puolelle. Pomolla ei ollut asiaan mitään vastaansanomista kun töitäkään ei minulle ollut silloin, eikä kyllä ole nyttenkään ettei sen niin väliä. Myöskään isäntäperhettä ei ole, joten mikäs tässä hotellissa ollessa. Säästyipähän ICYE:n varat kun en neljään yöhön täällä ollut.

Kiina. Tuo länsimaalaistuneen kommunistin tyyssija jossa tuotteiden ja palveluiden laatu on täysin Made in China. Eli halvalla täyttä sekundaa.

Sunnuntaina otin China Southern Airwaysin koneen Gimpon lentokentältä kohti Pekingiä ja tarkoitus oli päästä perille klo 13.30 paikallista aikaa. Noh, matka ei ollut mitenkään mukava, turbulenssia sen verran että peppu nousi tuolista mukavat 10~15cm parhaimmissa tiputuksissa ja tietysti puolet koneesta sitten voi pahoin. Emme myöskään päässeet laskeutumaan Pekingiin vaan meidät kuskattiin Dalianiin odottamaan että sääolosuhteet Pekingissä muuttuisivat paremmiksi. Eihän tuo ole kuin puolessa välissä takaisin Koreaan!!

Eipä muuten kerrottu miksi ei laskeuduttu Pekingiin,eikä sitä miksi ollaan Dalianissa tai kauanko siellä ollaan ja miten päästään Pekingiin. Kaverini odotti Pekingin lentokentällä ja sai jotain tietoja sieltä päästä syistä miksi olen Dalianissa enkä Pekingissä. Tosin, ei sielläkään kerrottu koska pääsisin oikeasti perille! Noh, neljän aikoihin päästiin koneeseen istumaan jossa istuttiin 2 tuntia ja katotiin elokuvaa kun kone ei liikkunut mihinkään. Yritin kysellä että miksi tässä odotellaan muttei mitään vastausta tullut. Vihdoin ja viimein pääsin Pekingiin ja saapumisajaksi merkittiin 19.20. Alkoipa Kiinan matka juuri niin toimivasti kun kyseiseltä maalta voi odottaa. 

Kaveri jaksoi odottaa koko tämän ajan kentällä ja en voi olla muuta kuin erittäin kiitollinen, koska eipä juuri kukaan kentälläkään englantia osannut. Hostellista ei nyt tullut kuvaa mutta vuode 4:n hengen huoneessa maksoi 13e/yö. Hostelli oli vanhassa perinteisessa hutonissa ja huoneen laatu juurikin samaa made in Chinaa, hometta ja pölyä ja joku mukava 8cm ökkömönkiäinenkin lattialta löytyi. Olin huoneessa yksin koko ajan, joten sinäänsä ei valittamista enkä sielä kuitenkaan aikaa paljoa viettänyt joten eipä likaisuus kauheasti haitannut. Suihkusta tuli sentään lämmintä vettä ja se on tärkeintä. 

Sunnuntaisen tulon erittäin paljon myöhästymisen takia en sitten ehtinyt nähdä kaikkea mitä halusin. Taivaan temppeli ja Kesäpalatsi jäivät näkemättä, samoin rikas business osa Pekingiä. Maanantaina käytiin viidessä eri paikkaa ja tiistain pyhitin Kiinan muurille, keskiviikko aamulla muutama muu turistinähtävyys ja illalla Turisaksen keikalle \m/ Yö vietettiin 24h McDonaldsissa ja aamulla viiden aikoihin kohti lentokenttää taksilla ja takaisin Koreaan. Kompaktisti Peking 2.5 päivässä. 

Ja pari kuvaa vielä itsestäni 

Kiinalaiset on muuten aika erikoista porukkaa suht ärsyttävällä tavalla. Siinä miten korealaiset vain tuijottavat ja mutisevat jotain itsekseen kiinalaiset huutelevat perään Hellou! ja eivät millään meinaa jättää rauhaan. Samaten heistä on oikein mukavaa napsia kuvia ulkomaalaisista. Jos edes vaivautuisivat kysymään lupaa niin voisin jopa hyväksyä että otetaan kuva yhdessä mutta tullaan siiheen namaan eteen kameran kanssa ja räpsitään kuvia ilman sanaakaan! Perkele, ei tuollaista toimintaa hyväksytä. Muutaman kerran kaveri ärhäisi oikein kunnolla kuvan ottajalle, voin vain kuvitella kuinka pajon häntä ottaa päähän tämä tapa vuoden Pekingissä asuneena kun itseäni alkoi toden teolla ärsyttämään jo kahden päivän aikana.

Koko matkan budjetti tuli olemaan noin 400 euroa, joista lennot 230e, Turisaksen keikka 32e, hostelli 28e, muurimatka 45e ja luput ruokaan, hattuun, tuliaisiin ja sisäänpääsy maksuihin.