Chuseok eli keskisyksyn ja täydenkuun juhla (siis kekri)

Tämän vuoden Chuseok osui sopivasti viikonlopun kanssa yhteen alkaen viime keskiviikosta 18.9. jatkuen perjantainhin 20.9. mutta suurin osa pitää myös tämän lauantain vapaana. Itse kyselin toimistolla niin suurin osa pitää maanantain vapaata, en ole vielä itse päättänyt menenkö töihin vai en. 

Chuseok lyhyesti:

Historian mukaan chuseokia on vietetty Silla ajoilta asti (n.100~900-luku). Juhla on samalla niin sadonkorjuu kuin kiitospäivän juhla. Korealaiset massavaeltavat kotiseuduilleen ympäri maata viettämään juhlaa koko perheen ja sukulaisten voimin. Tämä tuottaakin joskun ongelmia jos puolisoiden perheet ovat kotoisin eri puolilta maata ja pitäisi kummankin luona käydä.

Kuolleita esi-isiä ja sukulaisia kunnioitetaan käymällä heidän haudoillaan, siistien rikkaruohot pois. Myöskin kotona tehdään ns. alttari jolle uhrataan ruokaa. Uhriruoka on säädeltyä mitä kuuluu antaa ja millaisissa kupeissa. Pöydän kattaus on tärkeä ja sen pitää olla juuri traditioiden mukainen. 

Chuseokin juhlintaan kuuluu myös songpyeon (kuva lainattu kaverin blogista kun itse en näitä voinut tehdä) riisikakku sekä tietyllä tavalla valmistetut viinit. 

 

Puistoissa ja kylissä järjestetään tilaisuuksia jossa pelataan perinteisiä pelejä ja korealaista painia. TV:ssä näytetään jos jonkin moista chuseok spesiaalia ja kaupatkin ovat lähes normaalisti auki. 

Tässä kun yksikseni hotellissa asun niin ei sen kummoisempaa chuseokia tultu vietettyä. Kävin parissakin puistossa katsomassa muttei niissä ollut sen kummempaa ohjelmaa joten palaisin takaisin hotellille. 

Tässä nyt kuitenkin muutama kuva kun niitä tuli nappailtua kävellessä. 

Pikkutyttö päällään korean kansallisasu hanbok. 

 Näitä söpöjä tyttöjä ja poikia yritin metsästää mutta eipä paljoa näkynyt. Harmi, niin söpöjä nämä lapsoset ovat.

Aurinkoinen kirkas syyspäivä. Saastepilvet senkuin harmaavat taivaan.

Käykääs muuten katsomassa lisää kuvia neitoperhonen.kuvat.fi

Siirtolaiselämää

Huone 823, 822, 815, 820.. siinä ne yhden viikon huoneet. Eipä tartte laukkua purkaa kun sen ehtii juuri ja juuri avata ennen kuin taas vaihdetaan huonetta. Tosin tämä loppuu parin viikon päästä kun hotelli menee remonttiin ja meidät laitetaan viereiseen, erittäin pieneen hostelliin odottamaan asunnon valmistumista.

YMCA näemmä on ostanut huoneiston, jonne meidät voidaan majoittaa mutta sen asumiskuntoon saamiseen menee aikaa, varsinkin kun ensiviikolla juhlittava Chuseok, eli Thanksgiving tekee 5:n päivän seisauksen töihin. Sinne pääsemme muuttamaan kuun lopussa, kai?

Sain lounaalla tietää että meidän pitäisi 27~29.9. muuttaa tuohon asuntoon. Ei siinä mitään mutta kun en ole Soulissa vaan Busanissa juuri tuona viikon loppuna. Kerroin kyllä asiasta ICYE:lle ja sanoivat miettivänsä miten asia tehdään. Jos olisin yksin niin ei siinä väliä, mutta Denise tulee mukaan myös joten kahden ihmisen laukut pitää jonnekin laittaa. Varmaan vien omani sitten toimistolle, ei sillä väliä.

Vieläkin flunssaa, on se kumma kun ei millään parane. 2,5 viikkoa jo sairasteltu ja ties montako sataa pilleriä vedetty naamaan. Ei ne auta ni ei auta, miks niitä sitten pitää edes syödä? Jotenki luulen et mun keho hylkii tiettyjä lääkeaineita. Ja muuten ihan vaan korealaisille tiedoksi, yskään ei auta pilleri vaan nestemäinen yskänlääke! Joten pliis tehkää sitä.

Etuoikeutettu vapaaehtoinen

Kysyin extempore vapaata ensi viikolle, koska lempiyhtyeeni ottaa osaa koko päivän kestävään tv-ohjelman kuvaukseen ja haluan sinne mukaan. Kysyin samalla saanko lainaksi toimiston videokameran. Vastaus oli lyhyt ja ytimekäs: mhmm tee niin :)

Kerroin sivulauseessa toiselle vapaaehtoiselle asiasta ja hän sanoi ettei koskaan saisi vapaata noin helposti. o.O Miksei saisi? Onhan meilläkin kesälomaan oikeus, se pidämmekö 4;n viikon loman osissa kesällä ja talvella vai kokonaan lopussa on ihan oman työpaikan ja itsensä välinen sopimus. 

Pomoni on aivan ihana ihminen eikä vain siksi, että hän ostaa minulle kahvia ja donitseja, vie mukanaan eläintarhaan tai perheiltaan Hangang-joelle. Olenpa saanut myös huulikiiltoa ja muita pieniä lahjoja häneltä. 

Tiedän hyvin tarkkaan etteivät muut vapaaehtoiset ole saaneet YMCA:sta mitään, muutamat heistä jotka ovat olleet hyvinvointilaitoksissa töissä, ovat saaneet paljonkin. Riippuu niin paljon työpaikasta ja sen työntekijöistä miten sinua kohdellaan. 

Olen siis etuoikeutettu, koska saan pitää vapaata, lainata videokameraa ja kaiken päälle saan ilmaista kahvia. Olenhan muutenkin etuoikeutettu, minulla on varaa ostaa 60 euron keikkalippuja ja matkustaa vaikka toiseen maahaan konserttiin. Minun ei tarvitse miettiä joka päivä miten huomenna selviän ja koska voin ostaa uuden paidan. Annettu 200.000wonia on hyvin vähän kuukaudessa, jos pelkästään sillä elää niin eihän se helppoa ole. Osa vapaaehtoisista elää juurikin tämän rahan avulla ja ymmärrän heidän tilanteensa. 

Toisaalta en häpeile sitä että käyn konserteissa, itse olen tämän rahan säästänyt ja kovasti töitä tehnyt sen eteen. Kaikkia säästöjäni en voi käyttää, täytyyhän jotain olla kun palaan takaisin Suomeen, mutta kyllä aina muutama sata riittää siihen että pääsen eturiviin keikalle. 

PS. katsoin puhelimia ja liittymiä Suomesta, eipä tee mieli takaisin. Kaipaan jo nyt  rajatonta keskinopeuksista 3G:tä 5e/kk.  Halvimmat dataliittymät rajattomina jotka löysin oli 20e/kk?!?!? Siis mitä vi****?!? Jospa säästän sen yhden konsertin lippurajat siihen että saan käyttää puhelinta 4kk:ta kun tulen takaisin suomeen :( 

Kuvapäivitys YMCA:n leiriltä

Sainpa vihdoinkin muutamia kuvia lisää ihmisten kameroista, joten tässä kuvia leiriltä.

Tässä askartelemme lenkkareita. Tarkoitus oli miettiä kuinka paljon töitä yhden kenkäparin tekemiseen menee ja kuinka lapset tekevät näitä eläekseen

Lisää kenkien tekoa

Kävimme tehtaalla/verstaassa jossa tehdään vaatteita kasvikuidusta samaan tapaan kuin on tehty jo vuosisatoja. Kuidun säkeet erotetaan toisistaan hampailla, kuvan työntekijänkin etuhampaat ovat kuluneet työn vuoksi. 

Lapset saivat mahdollisuuden tehdä kulhoja, jotka koristeltiin kasvikuidusta tehdyllä paperilla

Kulhon tekoa.

Leirin teema oli monikulttuuriset nuoret. Tässä kuvassa lapset pukeutuivat eri aasian maiden kansallispukuihin. Osa sai pukeutua oman maansa vaatteisiin (Vietnam, Mongolia, Kiina) 

Vierailulla ekologisessa puistossa, jonka tehtävänä on myös opettaa vihreitä arvoja. 

Itse paikka oli aivan upea. Valitettavasti tässä läppärissä ei ole sieltä kuvia, mutta lupaan lisätä muutaman tähän postaukseen myöhemmin. Kuuleman mukaan tämä ekologinen puisto olisi mielellään ottanut minut sinne töihin kuuntelemaan ulkomaalaisten valituksia. Olisin kyllä voinut hyväksyäkin, mutta paikka on 4:n tunnin päässä Soulista, keskellä ei mitään. Olisi turhan hankalaa kaikkien viranomaisjuttujen ja ajokortin ja ties minkä suhteen.

Olo kuin saunassa

Tykkään kyllä lämpimästä ilmasta, suomessa 30 astetta olisi oikein mukava ja siedettävä lämpötila mutta täällä se on tukala ja kamala ilma jonka toivoisi vaan pian loppuvan. Kosteus! Se on se huono puoli tässä ilmastossa. Tosiaan tuo 30 astetta on oikein loistava lämpötila jollei kosteus olisi 60~80% joka päivä, varsinkin sateen jälkeen.

Onneksi hotellilla on ilmastointi, tosin sekin on hieman epäilyttävässä kunnossa. Nyt pari yötä se on tiputellut jäähdytysvettä suoraan tyynylleni. Onneksi ei ole osunut kasvoihin suoraan mutta silti, ei se ole normaalia. Kerroin nyt aamulla hotellin väelle että on pari yötä tiputtanut vettä ja he eivät meinanneet uskoa sitä. Onneksi otin viime yönä kuvan läiskästä ja vesipisaroista tuulettimen alla. Toivottavasti saisivat sen korjattua kun en halua joka yö herätä siihen ääneen ja mahdollisesti siihen että vettä tippuu suoraan kasvoilleni.

Kuulin kiertotietä että yksi vapaaehtoisista on palaamassa hotellille kun hänen isäntäperheensä ei voi enää majoittaa häntä (heillä oli 6kk:n sopimus). Voi olla siis että päädyn jakamaan huoneen häneen kanssaan viikon lopusta lähtien. Olen jo niin tottunut elämään yksin, että seura voi olla vaikeaa hyväksyä. En ole kyseisen vapaaehtoisen kanssa ollut kovinkaan paljon tekemisissä muutenkaan mutta kaipa siihenkin sitten tottuu taas ^___^

YMCA:n kesäleirit

Tällä hetkellä korealaiset koululaiset nauttivat huimasta kahden viikon kesälomastaan ja YMCA:lla on useampikin leiri tarjolla. Itse en päässyt kuin yhdelle mutta ei se mitään. Leirien teemoina ovat tämä vuonna, energia ja miten säästät sitä, monikulttuuriset perheet ja lapsen oikeudet, kierrätys.

Itse olin mukana tuolla monikulttuuriset perheet ja lapsen oikeuden leirillä. Se pidettiin kauniissa Gangwondon maisemissa, Joseon dynastian aikaisessa koulussa. Nukuimme yhdessä lasten kanssa perinteisissä hanok-taloissa (eli lattialla). Mukana oli sekä korealaisia että sekarotuisia lapsia ala-asteikäisistä lukion ekaluokkalaisiin (näin suomen koulutussysteemissä ajatellen). Monikulttuuriset lapset olivat muista aasian maista, useampi Mongoliasta mutta myös Vietnamista sekä Kiinasta oli muutama nuori. Poikia oli mukana 4, tyttöjä 10.

Olisin odottanut leiriltä enemmän käsittelyä monikulttuuristen nuorten elämästä koreassa ja eroista heidän ja korealaisen kulttuurin välillä mutta keskustelimme vain lapsityövoimasta ja siitä miten puhdasta vettä ei riitä kaikille.

Vaikkei aihe ollutkaan sitä mitä kuvittelin, oli leirillä ihan mukavaa ja aina on hyvä päästä toimistolta ulos.

Puolivälin leiri

No niin, nyt sitä ollaan jo yli puolen välin tätäkin vuotta. Kyllä aika kuluu valitettavan nopeasti enkä haluaisi edes miettiä sitä että puolen vuoden päästä joudun takaisin suomeen.

Puolivuotis-leiri pidettiin Soulissa, ensimmäisenä poäivänä keskustellimme hyvin vähän töistämme ja isäntäperheistämme, eikä oikeastaan ollut mahdollisuutta valittaa. Koreassa kun ei haluta kritiikkkiä vastaan ottaa niin sille ei tilaisuuttakaan anneta. Toisena päivänä menimme Hangang-joelle purjelautailemaan, halutessaan myös banaanilla pääsi hurjastelemaan. Sinä päivänä ei juurikaan tuullut joten aika turhalta purjelautailu tuntui. Kokeilin kerran ja kun totesin ettei tuulta ollut ja ainoastaan pääsin eteenpäin virran viemänä päätin jäädä rannalle ja otin kuvia muista vapaaehtoisista.

Vaikka olen valittanut viime aikoina Korean ICYE:stä ja hotellilla olosta niin oikeastaan tämä hotellissa olo on aika hyvä juttu. Saan mennä ja tulla koska huvittaa eikä ketään kysele. Hotelli on ihan tolkuttoman hyvällä sijainnilla, joten voin kävellä oikeastaan joka paikkaan. Vaikka joudun lauantaina illallisen ja sunnuntain ruoat maksamaan, en kuitenkaan käytä 70.000wonia mikä on tarkoitettu työmatkoihin.

Ainoastaan huono puoli on se, että täällä ei oikeastaan ole tilaa levittää pyykkiä, niin pesen pari paitaa kerralla käsin kylpyammeessa ja ripustan henkarilla lamppuun kuivaamaan. Yleensä lasken niin, että saan ne pois ennen kuin siivooja tulee huoneeseen mutta kerran unohtui kalsarit ja pari paitaa lamppuun kiikkumaan. Toivottavasti siivooja ei pelästynyt sen enempää :D

Netti ei kuitenkaan toimi nii nkuin sen pitäisi, eikä hotellin väli viitsi sitä korjata. Jos pitää jotain tärkeämpää tehdä niin käytän sitten toimistolla jonkun toisen konetta. Kaikkeen tottuu, niinhän se on. En tosin olisi uskonut että joudun vaatteeni pesemään käsin Soulissa. (Voisin toki pestä ne työpaikassanikin..)

Pomoni Seoul YMCA:n nuorten toimistolla on aivan ihana henkilö ja hänen takiaan en halua vaihtaa työpaikkaani vaikka minulla ei täällä paljon töitä olekaan. Hän jopa lupautui pesemään vaatteeni jos pitää jotain isompaa pestä enkä saa niitä käsin pestyä tai kuivattua. Jos vielä syksyllä asustelen hotellilla niin pakko on ruveta käyttämään joko nuorten talon pasukonetta tai sitten turvautua pomon tarjoukseen.

Tässä vielä muutama kuva bussista. Parin viikon päästä aloitan toisenkin illan siellä, koska kouluissa on muutaman viikon loma enkä täten mene keskikouluun pitämään tunteja.

Ja työkavereita Soul YMCA:n nuorisotyön toimistolta