Peking, Kiina

Päätin siis tosiaan ottaa pikku loman ja pyrähtää Kiinan puolelle. Pomolla ei ollut asiaan mitään vastaansanomista kun töitäkään ei minulle ollut silloin, eikä kyllä ole nyttenkään ettei sen niin väliä. Myöskään isäntäperhettä ei ole, joten mikäs tässä hotellissa ollessa. Säästyipähän ICYE:n varat kun en neljään yöhön täällä ollut.

Kiina. Tuo länsimaalaistuneen kommunistin tyyssija jossa tuotteiden ja palveluiden laatu on täysin Made in China. Eli halvalla täyttä sekundaa.

Sunnuntaina otin China Southern Airwaysin koneen Gimpon lentokentältä kohti Pekingiä ja tarkoitus oli päästä perille klo 13.30 paikallista aikaa. Noh, matka ei ollut mitenkään mukava, turbulenssia sen verran että peppu nousi tuolista mukavat 10~15cm parhaimmissa tiputuksissa ja tietysti puolet koneesta sitten voi pahoin. Emme myöskään päässeet laskeutumaan Pekingiin vaan meidät kuskattiin Dalianiin odottamaan että sääolosuhteet Pekingissä muuttuisivat paremmiksi. Eihän tuo ole kuin puolessa välissä takaisin Koreaan!!

Eipä muuten kerrottu miksi ei laskeuduttu Pekingiin,eikä sitä miksi ollaan Dalianissa tai kauanko siellä ollaan ja miten päästään Pekingiin. Kaverini odotti Pekingin lentokentällä ja sai jotain tietoja sieltä päästä syistä miksi olen Dalianissa enkä Pekingissä. Tosin, ei sielläkään kerrottu koska pääsisin oikeasti perille! Noh, neljän aikoihin päästiin koneeseen istumaan jossa istuttiin 2 tuntia ja katotiin elokuvaa kun kone ei liikkunut mihinkään. Yritin kysellä että miksi tässä odotellaan muttei mitään vastausta tullut. Vihdoin ja viimein pääsin Pekingiin ja saapumisajaksi merkittiin 19.20. Alkoipa Kiinan matka juuri niin toimivasti kun kyseiseltä maalta voi odottaa. 

Kaveri jaksoi odottaa koko tämän ajan kentällä ja en voi olla muuta kuin erittäin kiitollinen, koska eipä juuri kukaan kentälläkään englantia osannut. Hostellista ei nyt tullut kuvaa mutta vuode 4:n hengen huoneessa maksoi 13e/yö. Hostelli oli vanhassa perinteisessa hutonissa ja huoneen laatu juurikin samaa made in Chinaa, hometta ja pölyä ja joku mukava 8cm ökkömönkiäinenkin lattialta löytyi. Olin huoneessa yksin koko ajan, joten sinäänsä ei valittamista enkä sielä kuitenkaan aikaa paljoa viettänyt joten eipä likaisuus kauheasti haitannut. Suihkusta tuli sentään lämmintä vettä ja se on tärkeintä. 

Sunnuntaisen tulon erittäin paljon myöhästymisen takia en sitten ehtinyt nähdä kaikkea mitä halusin. Taivaan temppeli ja Kesäpalatsi jäivät näkemättä, samoin rikas business osa Pekingiä. Maanantaina käytiin viidessä eri paikkaa ja tiistain pyhitin Kiinan muurille, keskiviikko aamulla muutama muu turistinähtävyys ja illalla Turisaksen keikalle \m/ Yö vietettiin 24h McDonaldsissa ja aamulla viiden aikoihin kohti lentokenttää taksilla ja takaisin Koreaan. Kompaktisti Peking 2.5 päivässä. 

Ja pari kuvaa vielä itsestäni 

Kiinalaiset on muuten aika erikoista porukkaa suht ärsyttävällä tavalla. Siinä miten korealaiset vain tuijottavat ja mutisevat jotain itsekseen kiinalaiset huutelevat perään Hellou! ja eivät millään meinaa jättää rauhaan. Samaten heistä on oikein mukavaa napsia kuvia ulkomaalaisista. Jos edes vaivautuisivat kysymään lupaa niin voisin jopa hyväksyä että otetaan kuva yhdessä mutta tullaan siiheen namaan eteen kameran kanssa ja räpsitään kuvia ilman sanaakaan! Perkele, ei tuollaista toimintaa hyväksytä. Muutaman kerran kaveri ärhäisi oikein kunnolla kuvan ottajalle, voin vain kuvitella kuinka pajon häntä ottaa päähän tämä tapa vuoden Pekingissä asuneena kun itseäni alkoi toden teolla ärsyttämään jo kahden päivän aikana.

Koko matkan budjetti tuli olemaan noin 400 euroa, joista lennot 230e, Turisaksen keikka 32e, hostelli 28e, muurimatka 45e ja luput ruokaan, hattuun, tuliaisiin ja sisäänpääsy maksuihin.

Ei niin negatiivista, oikeesti

Vaikka blogitekstini ovat viimeaikoina olleet negatiivisia on minulla oikeasti täällä mukavaa enkä halua pois. Viha-rakkaussuhteeni tähän maahan vaan on tälläinen sekamelska joka sitten purkautuu tietynlaisena turhautumisena. Tosin, kysy asiaa lähes keneltä ulkomaalaiselta vaan joka täällä asuu niin saat samanlaisia kokemuksia.

Kultuurishokista ei ole kyse, negatiivisuus ja ärtyneisyys maan kulttuuria kohtaan on jo pitkälti tunnettu juttu. Lähen 7 vuotta maasta kiinnostuneena ja täällä ennenkin asuneena asioita vaan tutkailee vähän erilailla. Lähes kaikki korealaiset tuttavani kysyvät haluanko muuttaa Koreaan. Kyllä, haluan muuttaa tänne ja perustaa perheen korealaisen miehen kanssa mutta en halua lapsiani tähän koulusysteemiin sisälle. Jotkin asiat vaan ovat paremmin suomessa, tosin eipä suomalainen koulukaan kovin mairittelevaa kuvaa itsestään tällähetkellä esitä.

Ystäviä on paljon, korealaisia enemmän kuin ulkomaalaisia. Suomalaisia tapasin suurlähetystön vappujuhlilla ja nykyinen suurlähettiläs on muuten huomattavasti mukavampi kuin edellinen. Ruoka on hyvää (hotellilla tosin keskinkertaista). Tapahtumia siellä täällä ja kaikkeen ei edes ehdi vaikka kuinka koittaisi.

Tuli tarve päivittää että oikeasti kaikki on hyvin näiden negatiivisten postausten jälkeen. Jotenkin vaan niitä on huomattavasti helpompi päivittää kuin onnellisia ja hyviä uutisia kun niitä ei vaivaa päässään ja pysähdy miettimään. Toivottavasti seuraava postaus on täynnä intoa ja energiaa kun te harvat jotka tätä luette tuskin haluatte lukea negatiivisia juttuja joka kerta kun blogini avaatte.

Terve hotelli!

On pitänyt päivittää jo jonkin aikaa kuulumisia, mutta kaikennäköistä on tullut tielle.

Toinen isäntäperhe jäi taakse viime torstaina ja nyt asun hotellilla kun uutta perhettä haetaan. Ensimmäisen kanssa ongelmaksi muodostui pitkä työmatka, jonka vuoksi en voinut perjantai-illan työtä tehdä lainkaan. Nyt tämän toisen kanssa ongelmaksi tuli tai no, oikeastaan ihan alusta lähtien heidän asenteensa minua kohtaan. Pyysin siirtoa jo aiemmin, mutten saanut sitä koska toista isäntäperhettä ei ollut, nyt ICYE:llä ei enää ollut vaihtoehtoja kun sairastuin niin pahasti stressin takia.

Kyseisen perheen lapset (joille mun piti opettaa englantia) olivat liian kiireisiä, eikä heitä kiinnosta opiskella niin minähän siitä saan syyn niskaani kun en ole mitään opettanut. Paha opettaa muuten jos ei edes koreaksi saa vastausta kysymykseen 'mitä teit tänään?' tai 'onko tämä ruoka hyvää?' eli lapset eivät tehneet sitä mitä heidän vanhempansa olettivat. Enkä minä voi ulkopuolisena lapsia pakottaa, eivätkä tuskin olisivat edes totelleet kun eivät edes kuunnelleet minua.

Perheen vanhemmat ovat myös kiireistä sorttia, heitä ei paljon kotoa näkynyt. Liekö sitten raha ja kuuluisuus noussut miehen päähän, mutta sen verran törkeästi käyttäytyi etten minäkään kovin ystävällisesti voinut takaisin vastata. Onneksi häntä ei näkynyt paljon. Vanhempien ollessa kiireisiä, talosta huolehtii kotiapulainen, vanha ja raihnainen nainen. Tämä apulainen oli luultavasti se joka viimeiseksi tämän stressireaktion laukaisi.

Olisiko sinusta mukavaa herätä aamulla siihen kun joku tulee huoneeseesi eikä sano muuta kuin 'hyi mikä haju!'? Tai jos kävelin hänen ohitseen taas hän valitti hajusta. Tietääkseni, käyn kyllä suihkussa eikä ominaishajuni haise mitenkään erityisen pahalle. Hän myöskin heitti pyykkini, likaisena päin kasvojani sen jälkeen kun oli sanonut että voi pestä ne. Join kuulemma myös liikaa vettä ja aika paljon muutakin tein väärin.

Noh, kuitenkin kaikesta tuosta johtuen sain stressiperäisen reaktion vatsaani enkä voinut syödä mitään yli kolmeen päivään. Annoin periksi ja kävin lääkärillä jotta saisin jotain elimistön tueksi ja samalla lausunnot että minun on päästävä sieltä pois. Sain muutaman pussillisen korealaista luonnonlääkettä (maku on sanoinkuvaamattoman paha), akupuntiota sekä impulssi-lämpöhoitoa vatsan seudulle.

Nyt, viikko pahimman jälkeen on elimistöni jälleen normaalikunnossa. Luotan edelleenkin enemmän luonnonlääkintään, varsinkin täällä aasiassa. Vatsani on herkkä eikä kestä lääkkeitä suomessakaan, korealaisten lääkkeet on paljon vahvempia, joten en edes halua ajatella reaktiota mitä kehoni saisi, jos tuossa tilassa olisin niitä syönyt. Euroopassa tämäkin jauhe olisi puristettu tabletiksi tai kapseliksi ja niin minäkin olisin toivonut. Vieläkin kammottaa pelkkä ajatus mausta.

Ensi viikolla menen kiinaan muutamaksi päiväksi ja sitten takaisin töihin. Koitan saada töistä kuvia, mutta jostain syystä kouluissa ei saa kuvata, joten ne kuvat jää sitten kännykkäkamera-laatuisiksi jos työkaverini saa muutaman otettua. Muutenhan istun toimistolla, joten niitä kuvia tuskin ketään haluaakaan nähdä.

Kannattaa muuten tarkastaa http://neitoperhonen.kuvat.fi olen laittanut lisää kuvia Soul 2013 kansioon.

Ulkomaalaisen kohtelusta

Korea on jo useamman vuoden yrittänyt päästä eroon epäedullisesta rasistisesta imagostaan. Paikallisten mielestä kaikki on nyt paremmin kuin aiemmin mutta näin itse ulkomaalaisena en voi allekirjoittaa tätä väitettä.

Korean kielen ja kulttuurin instanssi julkaisee koreankielen oppikirjoja englanniksi, koreaksi, japaniksi, kiinaksi sekä venäjäksi usealla eri tasolla. Tällähetkellä käytämme keskitason englanninkielistä kirjaa opiskeluun. Kirja on kieliopilliselta sisällöltään parhaimmistoa ja sanasto on kattava. Esimerkit eivät sitten olekaan parhaimmasta päästä. Ensimmäisenä minulle tulee mieleen esimerkki tuotetuesta. Siinä Brad, Wohui sekä Kim Sujin ottivat yhteyttä tukeen koska pölynimuri oli rikki. Ainoastaan Kim Sujin sai apua. Kim Sujin on korealainen kun taas Brad luultavasti jenkeistä ja Wohui kiinasta. Samanlainen tilanne toistui toisessa esimerkissä. Vain korealainen saa apua. Sanoisin että harkittu juttu tämän kansallisen instanssin puolelta. Ehkä kuitenkin kannattaisi myös tehdä esimerkkejä joissa ulkomaalainen saa apua ja tukea. Tämä surjintä ja tyhmäksi tekeminen on suhteellisen epäammattimaista kansalliselta laitokselta.

Minun piti mennä YMCAn leirille eteläosaan maanantaista keskiviikkoon. Työni olisi ollut englannin keskustelu ja leikit. Nyt tänä aamuna tuli puhelu, että ulkomaalaisilta on pääsy kielletty kyseiselle leirialueelle. Syytä et annettu tai kerrottu. Itse en ollut puhelimessa vaan viesti ilmoitettiin työkaverille. Tivasin häneltä syytä ja hän vaikutti kovin yllättyneeltä että haluan tietää MIKSI en pääse jonnekin koska olen ULKOMAALAINEN. Tämän näemmä pitäisi olla riittävä syy myös minulle. Toinen työkaveri ilmoitti että kyseisen alueen vieressä on sotilaita ja aseita, joten siksi en pääse sinne. Voiko tämän lukea niin, että korealaiset ymca:n työntekijät eivät koske aseisiin mutta ulkomaalainen nuori nainem varmasti käy kiinni niihin ja ampuu kaikki? Ymca on kuitenkin kristillinen järjestö...

Kosmetiikkakaupoissa yleensä saa ilmaisia näytteitä ja tuotteita mukaansa. Myös ulkomaalaiset (lue: japanilaiset) saavat ison kasan tuotteita. Mitä valkoihoinen saa? Ei mitään tai yhden pienen näytepussin vaikka ostaisi yhtä paljon kuin japanilainen turisti ennn häntä. Tosin kaikki aasialaistautaiset saavat automaattisesti parempaa kohtelua vaikka olisivat syntyneet euroopassa eivätkä puhuisi sanaakaan mitään aasialaista kieltä. Valkoinen ja musta ihminen ei siis ole varteenotettava asiakas joka voisi tulla seuraavana päivänä ostamaan lisää tuotteita ilmaisnäytteiden ansiosta.

Ravintolassa ei myöskään saa palvelua jos seurueessa on vain ulkomaalaisia vaikka joukossa olisi koreankielen taitaja. Palvelu on muutenkin aika heikkoa ulkomaalaista kohtaan, mutta se yleensä paranee jos puhut koreaa.

Ihmiset tuijottavat ja puhuvat törkeitä päin naamaa julkisissa kulkuneuvoissa. Ulkomaalaista siis ei-aasialaista kohdellaan muutenkin kuin alempaa kastia. Ei käytetä kohteliasta kieltä, oletetaan ettei toinen tiedä maasta ja kulttuurista yhtään mitään ja tämän johdosta voidaan puhua vaikka mitä valheita.

Tässä vain muutama räikein esimerkki mitä kohtaan joka päivä täällä eläessäni. Sanotaanko niin, että suomalainen metallimusiikki on näyttänyt uusia puolia itsestään tilanteissa jotka muuten ajaisivat minut epätoivon partaalle. Suosittelen Finntrollin Blodsvept albumia jos ajoittaisia agressioita ilmenee. Häxbrygt on loistava bailubiisi auroikoiseen kevätsäähän myös sinne suomeen.

Kuva päivityksiä

http://neitoperhonen.kuvat.fi/kuvat/Seoul,+South+Korea+2013/ käykää ihmeessä katselemassa uusia kuvia. Kevät on jo tullut ja kirsikankukkasetkin lähes kaikki tippuneet puista. En tosiaan pidä tästä bloggerin kuvapalvelusta joten katsokaa tuolta.

Töistä ei oikeastaan mitään uutta. Toisessa isäntäperheessä tällä hetkellä, mutta ei tämäkään tunnu paikalta jossa kauempaa viihtyisin. Lapset ovat ihan mukavia, mutta aikuiset varsinkin kodinhoitaja mummeli sekä perheen isä kohtelevat minua huonosti. Katson vielä jonkin aikaa, mutta voi olla että vaihdan taas perhettä. Ei ole mukavaa tuntea olevansa ei-tervetullut aina kun tulee työpäivän jälkeen kotiin.

Aloitin uimisen YMCA:n uima-altaalla. Vapaa uintivuorot ovat aamuisin 8.00-8.50 ja tiistai/torstai iltaisin 18.00-18.50. Kävin pari kertaa tiistai-iltaisin uimassa mutta jotenkin oli erittäin epämukavaa kun kaikki tuijottivat. Katselin heitä hetken ja jokainen joka samaan aikaan siellä altaalla oli toimi seuraavasti. 1. seiso matalassa päässä 5 minuuttia katsellen muita. 2. ui kerran päästä päähän nopeasti (kilpauintia). 3. seisoskele taas 5 minuuttia ja virnistele muille.

Olin siis ainoa joka ui kokoajan edes takaisin rauhallista vauhtia. Ja nämä muut tuijottivat minua ihan kokoajan ja naureskelivat ja ties mitä. Enpä mene uudestaan. Päätin aloittaa klo 8.00 aamu-uinnit mammaraisten seurassa. Luulisi ettei mammaraiset ainakaan näin toimi, eikä se ainakaan saa minua tuntemaan oloa kiusaantuneeksi toisin kuin puolialastomat miehet katsovat ja virnuilevat kun uin.

Daegu

On jo kauan pitänyt tehdä tämä postaus tuosta Daegu-matkasta mutta vielläkin bloggerissa on jotain häikkää.  Toivotaan että tämä tulee nyt läpi kunnollisena niin kuin pitäisikin.

Minulla on hyvä ystävä joka asuu daegusa ja päätin sitten yhtenä viikonloppuna mennä sinne. Daegu sijatsee etelässä, vuorten laaksossa joten siellä lämmintä piisaa. Ja siihen perjantaihin asti kun menin sinne siellä olikin ollut yli 20-astetta joka päivä. Nyt sitten lauantaina tuli vettä saavista kaatamalla, koko päivän. Ihan koko päivän! Että siinä sitten katselet temppeleitä (ei katseltu), puistoja (eipä ei) tai Daegun katukeittiötä. Noh, onneksi pääsin sentään kahteen museoon, vaikkakin tämä historiallinen puoli nyt jäi. Samoin jäi Daegun lähistöllä sijaitsevat kuumat lähteet tarkastelematta. Katsotaan josko joskus myöhemmin sitten pääsisi sinne uudestaan.

Tässä muutamia kuvia Daegun kaduilta. (näköjään joku linssimato päässyt mukaan. Täytyykin photoshoppailla paremmaksi)

Mielenkiintoisinta antia oli ehkä Daegun taidemuseo ja siis modernintaiteen museo. Tässä muutamia kuvia sieltä 

Laitan lisää neitoperhonen.kuvat.fi sivustolle kunhan tosiaan nuo linssimatoset tuolta korjaan. On muuten ihmeen sitkeä karva tuo. Olen puhdistanut linssin ja kameran peilit js silti se vaan ilmestyy sinne. Pitää viedä kamera huoltoon seuraavaksi

Pohjoinen naapurimme

Kuten kaikki siellä Suomessa jo pitkään olette lukeneet ja kuulleet Pohjois-Korea uhittelee sodalla harvasen päivä. Vaikka osa nyt tehdyistä uhkailuista ja siirroista ovat erilaisia kuin ennen, eivät ihmiset täällä etelän puolella niistä välitä. Pohjoinen naapurihan näitä tekee joka vuosi ja aina on unittelu loppunut kun on annettu vähän rahaa ja riisiä. Mutta entä jos ei lopukaan?

Yhdysvallat on nyt mukana järeämmällä kalustolla kuin koskaan ennen. Ohjustutka tuotiin juuri lähivesille, alus jolla voi tuhota ohjuksia on jo ollut jonkin aikaa parkissa etelän vesillä, B12-hävittäjät tuotiin Hawaiilta tänne näytteeksi mihin pystytään. Toivotaan että Obama ja/tai armeijan johtaja todella tietää mitä tekee.

Pohjois-Korealla ei ole vaihtoehtoja. Jos sota todella syttyy, he ovat erittäin pian motissa. Yhdysvallat ei epäröi pommittaa maata tuusan nuuskaksi, mutta ongelmalliseksi tekee Soulin läheisyys. Kukaan ei kuitenkaan halua sotaa, Kiina PK:n entinen toveri ja kumppani on ilmoittanut ettei se tue maata sotatilanteessa, myös Venäjä on kiistänyt auttavansa vanhaa liittolaistaan. Eli käytännössä maailman eristynein maa on myös maailman yksinäisin maa.

Periaatteessa, ainoana maana maailmassa Kiinalla on mahdollisuus purkaa tilanne avaamalla rajat ja tuet PK:lle. Mutta, maa ei luultavasti tätä tule tekemään koska se pelkää tilanteen häiritsevän Kiinan kansainvälisä suhteita ja luottamusta. Mitä Kiina sitten voisi tehdä? Tällähetkellä Kiina pidättää kaikki pohjoiskorealaiset jotka jäädän kiinni karkumatkalla ja palauttaa ne maahan. Jos, maa laillistaisi poliittisen maanpaon PK:sta ja hyväksyisi pakolaiset, tilanne ainakin kansalaistentasolla rauhoittuisi. Tosin, suuri johtaja Kim näkisi tämän suorava provokaationa ja hyökkäyksenä maata vastaan. Myös tuhannet, sadattuhannet pakolaiset tuottaisivat jo valmiiksi köyhälle alueelle sosiaalisen ongelman. Samaa kieltä ei ole, palveluita, asumuksia, kauppoja yms. ei ole, insfrastuktuuri pitäisi rakentaa alueelle ennen kuin nämä pakolaiset voisivat tulla. Ihmisoikeuksien mukaan ainoa inhimillinen tapa olisi, että Kiina hyväksyisi nämä poliittiset pakolaiset, mutta pelko siitä että tämä johtaisi yhä pahempiin loukkauksiin PK:ssa toimii esteenä.

Tälläkin hetkellä Korean Suomen suurlähetystö on muiden EU-maiden kanssa sitä mieltä, että Etelä-Korea on turvallinen maa matkustaa ja oleskella. Tilanne voi tietenkin muuttua, mutta mitään pelon ilmapiiriä ei täällä näy tai tunnu. Elämä jatkuu normaalisti Soulissa ja ihmiset nauttivat 20-asteen kevät lämmöstä ja auringonpaisteesta.

Työpäivän päätyttyä taidan minäkin ostaa jäätelön ja nauttia auringosta. Vielä ei ainakaan ole tarvetta ottaa paluulippua maitojunalla suomeen, joten toivon myös teiltä Suomessa olevilta rauhoittumista. Jos Suurlähetystö on sitä mieltä ettei Soul tai Etelä-Korea ole enää turvallinen, he ottavat yhteyttä ja hoitavat lennot Suomeen. Joten siihen asti, olkaa hiljaa. En jaksa enää vastata samoihin kysymyksiin joka ainut päivä kun asia ei täällä kosketa ihmisiä lainkaan. Eikä kosketa minuakaan joten ystävällisesti päätän tähän lauseeseen. "Turpa kiinni ja kiitos kaloista!"